Askel kohti IVF-hoitoja

Pian kaksi vuotta yritystä takana. Kaksi keskeytynyttä raskautta. Neljä epäonnistunutta inseminaatiota.

Hoitopolkumme yksityisellä on kuljettu ainakin tällä erää loppuun. Olemme siirtyneet hoitoihin julkiselle puolelle, ja ensikäynnin lopputulema oli sellainen, mitä olimme samalla sekä toivoneet että myös hieman pelänneet: Siirrymme ensi kuussa, eli seuraavassa kierrossa, IVF-hoitoihin.

Ensikäynniltä jäi todella hyvä mieli. Kävimme käynnillä läpi terveydentilaamme, historiaamme sekä toiveitamme tulevan suhteen. Mitään selittävää syytä lapsettomuudelle ei edelleenkään ole löytynyt, ja lääkäri arveli, että inseminaatiohoidot tuskin tuovat enää merkittävää lisähyötyä onnistumisen suhteen. Lääkärin tapaamisen jälkeen oli vuorossa vielä hoitajan vastaanotto, jossa opastettiin pistoshoito ja ohjelmoitiin vielä yhdet laboratoriokokeet.

Ennen IVF-hoitojen alkua meillä on mahdollisuus siis vielä yhteen luomuyritykseen. Ovulaatiota ennustetaan alkuviikolle, jolloin tämä kierto jäänee siis hieman tavallista lyhyemmäksi. Jos (ja historiamme valossa kun) raskaus ei tästä kierrosta ala, munasolujen kypsytyshoito alkaa seuraavan kierron toisena päivänä. Ainoan surun, tai tietynlaisen haikeuden, tunteen koin hoitajan todetessa, että ovulaatiotestejä ei siinä vaiheessa enää tarvita, koska kiertoa säädellään nyt täysin lääkkeellisesti. Jotenkin tuo lause loi todeksi jollain tapaa sen, että luovun ainakin hetkellisesti tietystä osasta itseäni; siitä luonnollisesta kierrosta, joka on kuitenkin aina toiminut hyvin ja säännöllisesti.

Jännittävää, mutta samalla niin helpottavaa, että vaikka taipaleemme on ollut pidempi mihin koskaan osasimme varautua, olemme päässeet taas etapin eteenpäin. Kävin sen kunniaksi kahvilassa ja ostin itselleni ison palan kakkua. Vaikka maailmanmenoa on ollut etenkin viime aikoina todella surullista seurata, haluaisin kuitenkin uskoa ja toivoa, että myös hyviä asioita voi tapahtua.