Haalistuvat viivat

Niin lähellä, mutta niin kaukana. Jälleen.

Oireita oli hieman, mutta ei niin, että olisin tosissani alkanut epäillä pakastealkionsiirron onnistuneen. Testiin piirtyi kuitenkin kaksi viivaa, ennen ja jälkeen virallisen testipäivän. Viivat olivat haaleita, mutta ihan selkeästi nähtävissä. Plussa, taas, neljättä kertaa.

Lämmöt kuitenkin laskivat, mikä ei ole tässä tilanteessa hyvä merkki. Vaikka testi näytti positiivista vielä tämän jälkeenkin, tuntui aikalailla varmalta, että onnistunutta raskautta ei tästä siirrosta tule seuraamaan. Toki jonkinlainen ihme olisi voinut olla mahdollinen, mutta kuten jo totuttua, ihmeitä ei meidän tiellemme ole vielä sattunut. Niin se uusi kierto sieltä alkoi, viitisen päivää myöhässä.

Henkisesti suurin turhautumisen aihe on tällä hetkellä se, että ICSI on luvassa vasta syksymmällä ruuhkien vuoksi. Olisin niin mieluusti lähtenyt uuteen yritykseen heti kesätauon jälkeen. Toiseksi suurin turhautumisen aihe viime aikoina on ollut raskausuutiset, joita ympärille taas satelee. Tässä tilanteessa ne ovat tuntuneet pahalta ja muistuttaneet siitä, kuinka muut tuntuvat vain kurvaavan ohituskaistaa ohitsemme samalla, kuin me vellomme tässä loputtoman tuntuisessa suossa.

Mutta onneksi kaikesta huolimatta on kesä, joka on ainakin tähän saakka vienyt ajatuksia onnistuneesti muualle sekä muistuttanut siitä, että elämässä on kaikesta huolimatta paljon hyviä asioita nytkin.

hyvinvointi ajattelin-tanaan mieli
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *