Ajattelin kirjoitella vielä vuoden viimeiset kuulumiset ennen uuden vuoden vaihtumista. Vaikka joulu ei tänä vuonna tunnukaan iloiselta juhlalta vaan nostaa esiin paljon surua, ikävää ja pettymyksiä, olen siitä huolimatta hankkinut meille joulukuusen ja koristellut kotia. Aiemmin olin vahvasti sitä mieltä, etten halua nähdä ympärilläni yhtäkään joulukoristetta, mutta lopulta totesin, että vaikka elämässä on tapahtunut paljon ikävää, on minulla silti oikeus jouluun. Toisena näkökulmana olen mieltänyt joulun myös niin, että vaikka silloin herkästi korostuu se, mitä itsellä ei ole tai mitä on menettänyt, vastapainona tälle elämässä on kuitenkin paljon läheisiä ja rakkaita ihmisiä. Edelleen, kaikesta huolimatta.

Kolmas inseminaatio oli tällä viikolla, kiertopäivänä 15. Sain ovulaatiotestin positiiviseksi edeltävänä iltana, ja hoitokerta aikataulutettiin seuraavan päivän iltapäivälle. Tässä yhteydessä tehdyssä ultrassa kaikki näytti jälleen hyvältä. Vastoin edellisviikon ultrassa arvioitua, oikealta puolelta oli irtoamassa jälleen kaksi munasolua ja ovulaatio oli ihan käsillä. Edellisviikolla ultrasa nähtiin yksi johtofollikkeli ja toinen hieman pienempi follikkeli ja tällöin lääkärin näkemys oli, että on todennäköistä, että se ei tule puhkeamaan, mutta toisin siis mitä todennäköisimmin kävi.

Sain klinikalta pyynnöstä jälleen Ovitrelle-irrotuspiikin, vaikka lääkärin mielestä se tuskin tuo lisävahvistusta onnistumuselle. Olen kuitenkin itse tässä vaiheessa sitä mieltä, että kaikki keinot saa ottaa käyttöön, niin eipähän tarvitse myöhemmin jossitella! Tähän kiertoon suunniteltiin myös ensimmäistä kertaa luteaalivaiheen tueksi Lugesteron, minkä aloitus on huomenna. Testipäivä on kuun loppuvaiheilla, joten nyt edessä on taas ajanjakso, josta tässä kaikessa pidän vähiten: epätietoisuus ja odottelu. Ehkä on hyväkin, että jouluviikko osuu tähän väliin viemään ajatuksia muualle. Nyt suuntaan siis mahdollisimman rauhallisin mielin kohti vuoden viimeisiä päiviä ja ovella olevaa uutta vuotta.