Pieniä valkoisia valheita

Olipa kerran kesä, idyllinen rantakaupunki Long Islandilla ja siellä lomailemassa keskiluokkainen, perusonnellinen kirjailija ja perheenisä, johon viettelevä nuori tarjoilijatar iskee silmänsä. Tai ehkä olikin perhekriisin keskellä kamppaileva surumielinen tarjoilijatar, jota ei-sittenkään-niin-onnellinen, keski-ikäinen newyorkilaismies yrittää kiivaasti vokotella kesäromanssiin. Niin tai näin, oli myös kesän salasuhteeseen kutoutunut onnettomuus, rikos kenties, jota nyt käydään takaumin läpi.

Parhaillaan HBO Nordicilla pyörivä The Affair kuuluu syksyn kiinnostavimpiin sarjauutuuksiin. Tiivis, psykologisen vähäeleinen tarina on tunnelmaltaan odottava, ja tuntuu melkoisen raikkaalta näin äkkiväärien murhastoorien, ironisten komedioiden ja kauhufantasioiden vanavedessä. Tähän pitää vähän jaksaa paneutua, tai sitten jättää kokonaan sikseen.

Sarjaa on joku verrannut myös Gone Girliin, ja ehkä lähtöasetelmassa on tosian vähän samaa. The Affairin jujuna on nimittäin kertoa sama tarina miehen ja naisen näkökulmasta – eikä voi kuin hämmästellä kuinka erilaisena kukin pieni ele ja hetki voi näyttäytyä. Lopulta yksikään muisto ei ole muuttumaton kuin museoesine vitriinissä, eikä yksikään ihmissuhde vapaa pinnan alla väreilevistä ristiriidoista. Tällä kertaa saattaa toki olla, että jompi kumpi on syystä värittänyt tarinaansa.

The Affairin takaa löytyy mm. Terapiassa-sarjan taustavoimia, ja rooleissa nähdään tuttuja, mutta riittävän raikkaita nimiä, kuten Maura Tierney, aka Teho-osaston Abby Lockhart, sekä Joshua Jackson, eli Dawson’s Creekin Pacey. Täytyy myöntää, että vaikka Jacksonin hahmo on The Affairissa kovinkin karski cowboy, teiniflashbackeilta ei näköjään voi välttyä. ”I don’t wanna wait.. for our lives to be over…”