Viimeisiä viedään

Sain viimein katsottua A Most Wanted Manin, joka tuntuu kuulkaas oikein vanhan koulukunnan agenttitrilleriltä. Näin kaikenmaailman Jason Bournien rinnalla. John le Carrén romaaniin perustuva tarina ei ammenna kylmästä sodasta, kuten vaikkapa Tinker Tailor Soldier Spy, vaan uudesta kestouhasta eli terrorismista.

Leffassa seurataan salaista, Hampurissa toimivaa terrorismintorjuntaosastoa, jonka toimintatavat eivät (yllättäen) aina kestä päivänvaloa. Lopulta kuitenkin ollaan enimmäkseen hyvien puolella, ehkä. Tällä kertaa tutkinnan kohteiksi valikoituvat kaupunkiin epäselvin tarkoitusperin saapuva passiton tsetseeninuorukainen sekä tähän kytkeytyvät idealistinen ihmisoikeusjuristi ja hämäräperäiseltä vaikuttava pankkiiri.

Elokuva on eleettömän laadukasta tavaraa, ja musiikkivideoistaan tunnettu Anton Corbijn luo hallitun tyylikkäitä kuvia. Kiinnostavinta A Most Wanted Manissa lienee kuitenkin Philip Seymour Hoffmanin viimeisimpiin kuuluva roolityö. Hoffmanin kyynistynyt ja homssuinen Günther Bachmann polttaa ketjussa, viihtyy kaupungin nuhjuisimmissa baareissa ja elää työlle, jossa keneenkään ei voi luottaa. Loppukohtaukseen ja sen petettynä ulos kuvasta kävelevään mieheen liittää herkästi entistäkin synkempiä sävyjä Hoffmanin ennenaikaisesta poismenosta.