Hipstereitä ja manttelinperijöitä
Jos Woody Allenille vielä joskus kaivataan manttelinperijää, Noah Baumbach on vahva ehdokas. While We’re Young on nimittäin yllättävän mainio allenilaisen ihmissuhdesopan edustaja. Yllättävää elokuvassa on ennen kaikkea sukkelan hauskuus, jota ei Baumbachin aikaisemmista indiedraamoista hirveästi löydy. Baumbachin vaimonsa Greta Gerwigin kanssa kirjoittamassa, ihanassa Frances Ha:ssa oli jo katkeransuloista hupsuutta, mutta While We’re Young ottaa askeleen suuren yleisön komedian suuntaan. Toinen yllätys ovat näyttelijävalinnat: Naomi Watts ja kieltämättä vähän karsastamani Ben Stiller tekevät hyvää työtä yhdessä ja erikseen.
Tapahtumapaikkana on mikäs muukaan kuin kivan keskiluokkainen New York, jossa hyvää vauhtia keski-ikäistyvä pariskunta elää mukavaa, lapsetonta elämää työprojektiensa parissa. Pinnan alla kuitenkin kytee. Status quota järkyttävät lähipiirin perheenlisäysten lisäksi dynaaminen hipsterpariskunta, joka ravistelee Cornelian (Watts) ja Joshin (Stiller) ulos rutiineistaan. Baumbach tavoittaa osuvasti ikäkriisin eri vaiheet ja sen pudottavan tunteen, kun huomaa kadottaneensa itsestäänselvyytenä pitäneensä yhteyden toisiin, ja siihen entiseen.
Elokuvan alku on hieman vahvempi kuin loppupuoli, joka demonisoi kenties liiankin vahvasti parikymppisten innokkuudessaan ärsyttävää hybristä. Hipsterkulttuurin erikoisuudentavoittelu saa kuitenkin muutaman hauskan iskun, itsetarkoituksellisuudesta retroilusta ruokahifistelyyn ja muka-hengellisyyteen. Adam Driverin Jamie ja Amanda Seyfriedin Darby näyttäytyvät lopulta ällöttävän manipuloivassa valossa, mutta tunnistan kyllä Baumbachin maalaaman kulttuurieron sukupolvien välillä. Cornelia ja Josh pelaavat sääntöjen mukaan, odottavat apurahoja ja viimeistelevät töitään loputtomasti (sijoitan myös itseni tähän kategoriaan). Jamie ja Darby sen sijaan eivät odota edes kunnollista ideaa, vaan tekevät ja jakavat – yleensä montaa asiaa samaan aikaan, start up -yrittäjän lannistumattomalla energialla. Ja kas, asioita tapahtuu.