Lihan värinä

Vähän niin kuin televisiosta virallisesti seurataan vain Ajankohtaista ykköstä ja uutisia (ei esim. Ensitreffejä alttarilla), meillä katsellaan lähinnä laatusarjoja ja syvällisiä taide-elokuvia (ei esim. Magic Mike XXLää). Vitsi vitsi, sillä nähtävästi miesstrippareillekin on hetkensä. Ammattikuntaa tietenkään yhtään väheksymättä.

Ensimmäisessä Magic Mikessä kiinnosti ennen kaikkea se, että ohjaajana oli peräti Stephen Soderbergh. Ja sekoilihan siinä myös ihanan niljakas Matthew McConaughey. Ei elokuva silti hyvä ollut – ulkoisista avuistaan huolimatta oikeastaan varsin mitäänsanomaton ja kummallisen kömpelöllä dialogilla varustettu. Tiedä sitten onko hyvä vai huono asia, että Magic Mikella on samasta aihepiiristä huolimatta hyvin vähän tekemistä tämän jatko-osan kanssa.

Siinä missä ykkösosa lähestyi strippaamista suhteellisen kriittisesti henkisesti kuluttavan seksityönä, päihteiden ja pikkurikollisuuden läpäisemänä alana jolle päädytään nopean rahan toivossa muka ihan vain hetkeksi, XXL:ssä homma on kääntynyt yltiöpositiiviseksi naisten voimauttamiseksi. MM XXL on hyvän mielen tie-elokuva miesten välisestä ystävyydestä, jossa male entertaining on itsetunnon kohotusta kaipaavien naisten, anteeksi kuningattarien, iloluontoista huomioonottamista.

Itse strippaamista leffassa on lopulta aika vähän, ja sekin suurelta osin aika (pop)kornia. Mutta se on kai tarkoituskin. Nämä tyypit eivät nimittäin ota itseään liian vakavasti, vaan haluavat saada hymyn huulille. Niinku vaivaa ja vaatteita säästelemättä.