Kuinka äkäpussi kesytetään
Kieltämättä olin jälleen vähän ennakkoluuloinen, mutta aika viihdyttäviähän nämä ovat. Netflixin tuoreet Marvel-sarjat nimittäin. Uusi Jessica Jones on vähän niin kuin Daredevilin feminiiniversio. Light-supersankarijännäri muille(kin) kuin sarjakuvanörteille. Ei näy trikoita, viittoja tai hirvittävän mielikuvituksellisia supervoimia – no, ainakaan vielä. Ainoastaan yksi yli-inhimillisen vahva äkäpussi, joka on vähän niin kuin Hell’s Kitchenin oma Peppi Pitkätossu.
Naissupersankareista tai muuten vain tymäköistä toimintasankarihahmoista ei varsinaisesti ole ylitarjontaa, eikä Jones onneksi ole mikään Kissanainen. Pikemminkin farkuissa ja buutseissa lompsiva hyväsydäminen, mutta epäluuloinen yksityisetsivä, joka elää viskistä ja omista traumaattisista muistoistaan. Painajaisten takana on tietenkin Jonesin arkkivihollinen, elosteleva manipulaattori, joka kylvää henkistä tuhoa ympäri Manhattanin.
Jonesista tulee hiukan mieleen toinen lempparini, Isänmaan puolesta -sarjan Carrie Matthison. Vähän veemäinen työholisti, joka käyttää valkkaria ja irtosuhteita pahinta elämäntuskaa taittamaan. Tällaisiakin naishahmoja saa ja pitää olla. Päteviä, muttei mitään pyhimyksiä. Ja joiden kuvittelen ymmärtävän marraskuisten maanantai-aamujen tuskan. Grh.
