Valoa pimeyteen
Tähän aikaan vuodesta pimeys hiipii yhtäkkiä iholle, vähän liian lähelle. Kiivaana käynyt keskustelu kellojen siirtelystä ja talvi- tai kesäajan paremmuudesta on tuntunut ajoittain vähän koomiselta (”Entä kansanterveys!”, ”Eikö kukaan ajattele lapsia!”), mutta hetken lisävalosta edes jompaankumpaan päähän päivää olisi kieltämättä välillä valmis myymään vaikka mummonsa. Toisaalta neljän pintaan pimenevät illat tarjoavat täydelliset olosuhteet nautinnolliselle sarjojen ahmimiselle. Draamapuolen katselulistallani ovat tällä hetkellä etenkin HBO:n The Deucen hieno kakkoskausi sekä Netflixin uutuudet Maniac ja Wanderlust. Tässä lisäksi muutama suositus niihin hetkiin, kun tarvitaan jotain vähän kevyempää noin puolen tunnin pätkissä.
Catastrophe
Catastrophe ei ole aivan uusi sarja eivätkä kaikista uusimpia ole sen aineksetkaan, mutta kahden neljääkymppiä lähestyvän sinkun deittailusta ja yllättävästä pikaperheellistymisestä on tuskin koskaan ole saatu louhittua näin hauskaa ja virkistävän mustaa huumoria. Sivuosassa lisäksi Carrie Fisher eli itse Princess Leia. Yle Areenasta löytyvät kolme kautta ahmaisee hujauksessa.
Atypical
High school -kuvioihin voi sijoittaa aina vaan uusia ja uusia tarinoita, ja ripaus vilpitöntä teiniromantiikkaa lämmittää yleensä sydäntä. Harvemmin näkökulma on kuitenkaan Netflixin Atypicalin lailla autistisen teinin, ja homman jujuna on tietenkin se, että maailmaa ei saa toimimaan sääntöjen mukaan eikä niin sanottu terve väestönosa aina ole yhtään sen toimintakykyisempää. Sivuosassa hössöttävänä äitinä hyörii Jennifer Jason Leigh.
Kidding
Jim Carreyn tähdittämä Kidding asettuu komediaspektrin melankolisempaan laitaan, mutta katsoa se kannattaa. Indie-elokuvan lempisatusetä Michel Gondryn ideoiman sarjan visualisoinnit ovat ihanan oivaltavia, ja sarjan tavoittama absurdin arkinen sävy kiehtova. Carreyn unohtaa välillä olevan sävykäs ja oikeasti hyvä näyttelijä, ja sarja on muutenkin hyvin roolitettu. Kidding löytyy HBO:lta.
Mitä siellä puolen ruutua parhaillaan katsotaan?