Suhteellisuusteorioita
Jokainen pitkä tai vähän lyhyempikin parisuhde lienee jossain vaiheessa tahmaantunut arkeen tai muuten vaan laimentunut matkan varrella. Aika moni on joskus haikaillut menetettyä kipinää ja tuskaillut, miten saada se takaisin. Siitä todistavat jo harva se päivä ilmestyvät parisuhdeartikkelit, joissa kehotetaan tekemään parisuhteen vuosihuolto tai luvataan muuten vaan uutta yhteyttä ja enemmän sutinaa makuuhuoneeseen. Artikkeleissa on yleensä tietysti konsultoitu myös parisuhdepsykologia, ja Netflixin tuoreen Wanderlustin twistinä onkin, että myös vuorovaikutuksen ammattilaisen omat suhteet voivat olla tiukasti solmussa.
Wanderlustin Joy (Toni Collette) pitää psykologin vastaanottoa kadehdittavasti sisustetussa kulttuurikodissaan samalla kun yrittää toipua elämän (ja seksisellaisen) hetkeksi pysäyttäneestä liikenneonnettomuudesta. Yllättävä kohtaaminen allasterapiassa sekä opettaja-aviomiehen ihastus nuoreen kollegaan saavat teoriassa tasapainoisen pariskunnan arvioimaan uudestaan parisuhteensa sääntöjä. Mitä jos ei sittenkään jarruttelisi vaan jatkaisi rohkeasti pidemmälle? Mihin rajat vedetään ja mitä pitäisi kertoa lapsille? Entä juoruileville kollegoille? Piristyykö parisuhde vai jääkö mitään jäljelle?
Wanderlustissa puoliuskaliasta aihetta käsitellään mukavan aikuisesti ja astetta maanläheisempi brittisävy miellyttää. Sivusuhteita käsitellään ylipäätään fiktiossa harvemmin muuten kuin murhaan johtavan tragedian tai yksinkertaistavan kreisikomedian juonenkäänteinä. Wanderlust ei ehkä lopulta päädy ehdottamaan mitään vallankumouksellisen radikaalia, mutta arkisen analyyttiset keskustelunavaukset tästäkin aiheesta ovat aina paikallaan. Kenties happily ever afterit voisi yhä useammin jättää rauhassa fiktion puolelle ja ajatella, ettei yhden ihmisen tarvitse olla toiselle ikuisesti kaikki.
Pisteet Wanderlustille myös siitä, että psykologin työtä ja ihmismielen ryppyjä enemmän tai vähemmän realistisesti ruotivat sarjat ovat mielestäni ylipäätään alati kiehtovia. Varmaan muistakin, sillä karsimaattisia ja välillä kyseenalaisiakin psykologihahmojahan riittää aina Terapiassa-klassikkosarjasta Naomi Wattsin tähdittämään Gypsyyn. Loppua kohden myös Wanderlust kiertyy tiukemmin Joyn henkilökohtaisen historian ympärille ja kysyy, mistä tämän ”vaellushalussa” ja parisuhteeseen tihkuvassa ahdistuksessa oikeasti on kyse. Kaikkea kiinnostavaa Joystä paljastuukin, mutta aviomies-Alan näyttää usein lähinnä roikkuvan matkassa mukana.