Yksinkertaista, rakas Watson?

BBC:n Sherlock jo kolmanteen kauteensa ehtineestä Holmes-päivityksestä on puhuttu paljon, ja varsin vilpitöntä intoilua on kuulunut suunnalta jos toiseltakin. Se ei sikäli ole ihme, että Uusi Sherlock on esimerkillinen fanituote. Sarjan jokaista jaksoa kommentoidaan ahkerasti, ja tiukkaa fanianalyysiä varten on sarjan varrelle on tiputeltu pähkinöitä ja sisäpiirin vitsejä – etenkin Sherlockinsa tunteville. Kaltaiseltani noviisilta taitaa suurin osa viittauksista mennä ohi, mutta onhan toki hupaisaa että nykyhetkeen päivitetty piippua tuprutteleva brittiläisyyden perikuva joutuu polttamisen päädyttyä pannaan turvautumaan nikotiinilaastareihin. Arthur Conan Doylen Holmes-romaaneissa ilmenevään huumeidenkäyttöönkin vihjataan, ja tässäkin suhteessa voi vain todeta, että ajat ovat muuttuneet.

Fanifoorumeiden pohdituimpia aiheita Holmesin piipun tai vaateparren sijaan taitaa kuitenkin olla Sherlockin sekä sattuman kautta Lontoon-kämppikseksi ja kakkosetsiväksi päätyvän John Watsonin suhde. Noh, aikalailla aseksuaali Holmes tuntuu suhtautuvan intohimoisesti lähinnä analyyttiseen päättelyyn, mutta taitaa miesten välille jonkinasteinen bromance syntyä. Kaveruksia luullaan kumppaneiksi kerran jos toisenkin, mikä tokikaan ei hetkauta ainakaan Holmesia. Elelläänhän sentään 1800-luvun sijaan vuotta 2014.

Sarjassa silti mielenkiintoisinta lienee Holmesia vähän Rillit huurussa -Sheldonia muistuttavalla ylimielisellä otteella näyttelevä Benedict Cumberbatch, joka on viime vuosina ujuttautunut vähintäänkin sivuosaan elokuvassa jos toisessakin. Katsoi sitten okealle tai vasemmalle, jostakin Cumberbatchin persoonalliset kasvot tuntuvat aina pilkistävän. Hauskaa, että pääroolejakin on alkanut sadella. Watsonia tulkitseva Martin Freeman on toki hänkin kelpo näyttelijä.

Kaikesta huolimatta täytyy myöntää, että Uusi Sherlock ei oikein sytyttänyt. Jos kerran pyristellään perinteistä irti, miksi ei voisi ravistella enemmänkin? Tehdä kunnolla synkkää ja kieroutunutta – onhan Cumberbatchin Holmes kaikenkaikkiaan aika vinoutunut tyyppi. Hidastukset ja CSI-henkiset kököt visuaaliset kikat häiritsevät, ja ylipäätään koko jutusta jää hieman koko perheen viihteen kiltti sivumaku. Ehkä se on tarkoituskin, mene ja tiedä, mutta keskenhän tämä jäi jo ykköskaudella. Sarjaan vihkiytyneet, valaiskaa ihmeessä viisaudellanne! Ehkä olen missannut jotain olennaista.