Viiltäviä lauluja vapaudesta
Etelävaltioiden historia ja orjakauppa vaikuttavat ensi kuulemalta jo hieman kuluneilta aiheilta. 12 Years a Slaven nähtyään on kuitenkin pakko myöntää, ettei aihetta loppujen lopuksi ole käsitelty elokuvassa kovinkaan monipuolisesti. Elokuvan jälkeen mietin onko sitä kuvattu näin suoraan oikeastaan ollenkaan, saati sitten tällaisesta näkökulmasta.
12 Years a Slave perustuu newyorkilaisen Solomon Northupin vuonna 1853 julkaisemaan elämänkertaan. Northup oli menestyvä muusikko, joka kaapattiin työmatkallaan orjaksi etelään. Syyksi ei ilmeisesti tarvittu sen kummempaa kuin raha, ja helppo rikos orjakauppa 1800-luvulla olikin. Henkilöys oli helppo väärentää eikä musta voinut edes haastaa valkoihoista oikeuteen, kuten Northupkin sai lopulta katkeruudekseen huomata.
Brittiläisen Steve McQueenin elokuva on rauhallisine kuvineen kertakaikkisen hieno ja koskettava elokuva, joten Oscar-sadetta on varmasti luvassa. McQueen on kuljettanut historiallisen draamansa suuremmille kierroksille kuin minimalistisen upeat edeltäjänsä Hunger ja Shame, mutta tinkimättömyydestä ei ole tingitty liikaa, eikä 12 Years a Slave edusta tähtinäyttelijöistään huolimatta perus-Hollywoodia. Elokuvan tuottajanakin toimineen Brad Pittin edistyksellinen hyvisosa on tylsähkö, mutta muuten roolisuoritukset ovat järjestään loistavia. McQueenin luottonäyttelijä Michael Fassbender on hyytävä raakana plantaasinomistajana ja sivuosissa usein nähty Chiwetel Ejiofor saa ansaitusti hetkensä parrasvaloissa.
Kauniin rosoisesti kuvatun elokuvan puuvillapellot ja sammaleen peittämät ikiaikaiset tammet henkivät etelävaltioiden rikasta kulttuurihistoriaa ja samalla vuosisatojen kärsimystä. 12 Years a Slave näyttää kaunistelematta orjakaupan raadollisuuden, eikä elokuvan jälkeen voi olla miettimättä historian laajamittaisimman ihmiskaupan vaiheita. Elokuvan tapahtumat rinnastuvat ajatuksia herättävästi nykyajan ihmiskauppaan, mutta 1800-luvulla orjuus oli paitsi laillista, myös kannatteli kokonaisten osavaltioiden taloutta. 12 Years a Slave kertoo osuvasti, että orjuudelle löydettiin myös moraalisia ja uskonnollisia perusteita. Fassbenderin Mr. Epps onnistuu löytämään ruoskinnallekin oikeutuksen ihan Raamatusta asti.
McQueenin elokuva ei ole vakavasta ja raadollisesta aiheestaan raskasta katsottavaa. Sitä vastoin Northupin tarina tuntuu tärkeältä kertoa ja tuntea, vielä tänäkin päivänä. Nykypäivän rasismia voi miettiä vaikkapa suhteessa 12 Years a Slavesta Italiassa julkaistuihin, kohuttuihin mainosjulisteisiin, joissa pääosan Ejiofor oli syystä tai toisesta korvattu Fassbenderillä sekä pienessä roolissa piipahtavalla Pittillä.