Mies, kissa ja kitara
60-luvun folk-scene ja New Yorkin ikoninen Gaslight Cafe. Ei ehkä ensimmäinen aihe, johon Coenin veljesten olettaisi tarttuvan, ja parivaljakon tuorein, Inside Llewyn Davis, pääseekin yllättämään. Toisaalta, sysimustan huumorin lävistämästä äkkiväärästä tyylistään tunnetuilla Joelilla ja Ethanilla on myös vakava, vahvasti draamallinen puolensa. Inside Llewyn Davisia voikin ehkä ajatella jonkinlaisena veljesteoksena muutaman vuoden takaiselle A Serious Manille. Molemmat vyöryvät pitkin itselleen rehellisesti elämistä yrittävän, mutta epäonnisen miehen tasaisen varmasti kiihtyvää alamäkeä.
Llewyn Davis on lahjakas, mutta pennitön Gaslightin vakiokasvo, jota kaupallinen menestys välttelee yhtä varmasti kuin pysyvät naissuhteet. Tai toisinpäin, sillä kauniita, mutta synkkiä folk-biisejä tulkitseva Llewyn ei ole valmis tekemään kompromisseja menestyksen eteen, muttei kykene oikein välittämään muustakaan. Siipeilyyn kyllästyneiden tuttaviensa sohvilla majaileva Llewyn on yleensä väärässä paikassa väärään aikaan, väärissä vetimissä ja vääriä valintoja tehden. Greenwich Villagen boheemielämän katkaisee outo reissu loskaiseen Chicagoon, joka sekin kohtelee kylmästi ja kastelee kengät.
Sattuman kaupalla seuraksi päätyvästä kissasta Llewyn pystyy pitämään huolta yhtä huonosti kuin omasta elämästään, mutta jotakin muistojen tapaan alati karkaileva, mutta lopulta kotiin löytävä katti hänessä herättää. Syyllisyyttä, haikeutta, kenties vähän toivoakin. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää – tai jotain sinne päin.
Kissoineen kaikkineen Inside Llewyn Davis jättää jokseenkin hämmentyneen olon. Asiansa sotkevalle Llewynille toivoo hyvää, mutta pettymystään muihin purkavalle miehelle on toisinaan vaikea lämmetä. Vähän kuin elokuvalle, josta haluaisi pitää enemmänkin. Coeneilla on silti taito hyppysissä ja leffalla meriittinsä. Kauniin sumusävyisesti toteutettu eheä ajankuva tukee tarinan melankolista tunnelmaa ja pääosan Oscar Isaacin ohella muiden muassa iki-ihanan Carey Mulliganin sekä Justin Timberlaken esittämä musiikki on lumoavaa. Lopussa vilahtaa myös Gaslightissa viihtynyt Bob Dylan.