Syitä fanittaa Jane Campionia

Jane Campion on nyt pinnalla, ja ansaitusti niin. Naispuolisten elokuvaohjaajien yhä vain harvalukuisen joukon lipunkantaja vetää vastikään käyntiin pyörähtäneiden Cannesin elokuvajuhlien arvovaltaista jurya, jossa muuten on mukana myös toinen taitava naisohjaaja, Sofia Coppola. Onneksi Campion on läsnä myös vähän lähempänä täällä Helsingissä, nimittäin Orionin kevätohjelmistossa.

Campion ja Cannes-juryn naiset.

Huomenna on vuorossa Campionin tunnetuin ja palkituin teos, Piano, joka on paitsi pakahduttavan upea elokuva myös henkeäsalpaava kurkistus ohjaajan synnyinmaan Uuden-Seelannin luontoon ja historiaan. Kiinnostava vastapari erityisesti Campionin tuoreelle loikkaukselle television maailmaan eli hienolle Top of the Lakelle, siis. Katso ihmeessä muuten sekin viimeistään nyt, jos YLEn esitykset jäivät taannoin väliin. Dramaturgialtaan ja tunnelmaltaan campionmaisen poikkeava sarja kummittelee vieläkin takaraivossa. Suosittelen lämpimästi myös niin ikään 1800-luvulle sijoittuvaa, mutta vähemmän nähtyä Naisen muotokuvaa. Ja tietysti kaikkia muitakin sarjan elokuvia.

Erehdyttävästi Campionia itseään muistuttava Holly Hunter ja Top of the Laken naiset.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä Campion ilahduttaa Cannesin myötä myös mediassa tarkkanäköisillä kommenteillaan elokuva-alan seksismistä ja luovasta työstä yleensä. Olennaisinta taiteilijan työssä tai identiteetissä ei tokikaan ole sukupuoli, kuten Campion toteaa, vaan jokin ihan muu. Eikä naisohjaaja välttämättä tuo esille naisnäkökulmaa sen enempään kuin miesohjaajakaan miesnäkökulmaa. Tuskin on kuitenkaan yhdellekään taiteenlajille hedelmällistä rajoittua herrakerhon hiekkalaatikoksi. ”Film-making is not about whether you’re a man or a woman; it’s about sensitivity and hard work and really loving what you do. But women are going to tell different stories – there would be many more stories in the world if women were making more films.”