Uranaisia

Mad Menin uusimmasta kuudennesta tuotantokaudesta on kohkattu jenkkimediassa niin, että myöhäisherännäisen täytyy yrittää vältellä liikoja juonipaljastuksia. Ihmettelen, miten onnistuinkaan ummistamaan silmäni tältä TV-herkulta näinkin pitkään, mutta kun namipussin kerran on avannut… tiedättehän. Timanttisesti lavastettu ja puvustettu sarja ei kuitenkaan ole pelkkää silmäkarkkia, sillä usein ollaan varsin perimmäisten kysymysten äärellä. Juuri niiden olemisen sietämättömästä keveydestä pulppuavien viheliäisten pulmien, joita fiksusti brändätyt hyödykkeet ritarillisesti laukkaavat ratkomaan.

”Advertising is based on one thing: happiness.”

”I’m just offering some perspective, that’s all.”

Näennäisesti Mad Menin pääosassa ovat Madison Avenuen viinaanmenevät mainosmiehet, mutta oikeasti kiinnostavin ajankuva välittyy naishahmojen kautta. Sarjan alussa naisasialiike pihisee vielä syntytekijöissään, mutta ei Mad Menin neideistä oikein ole tyytyväisiksi pikkuvaimoiksi. Vaikka itsenäisiä uranaisia ihmetellään, ei innolla odotetusta avioliitostakaan ole onnentuojaksi. Hyvän elämän eväät tuntuvat 50-luvullakin löytyvän jostakin ihan muusta kuin lääkärimiehestä, puunatusta kodista tai täydellisestä vyötäröstä. ”Sometimes when people get what they want, they realize how limited their goals were”, tietää myös napakka sihteeripomo Joan Holloway.

“Why it is that whenever a man takes you to lunch around here, you’re the dessert?”

“You want some respect? Go out there and get it for yourself.”

Meillä Nelonen on näyttänyt viidettä tuotantokautta myöhäisilloissa, ja neloskauden uusinnat sulostuttavat ihan kohta kaikkien pimennysverhojen ja ilmanvaihdon puutteessa puhkivien unettomia kesäöitä. Sekoita seuraksi vaikka cocktail – tunnelman täydentävät reseptit löytyvät täältä.