Allen ja elokuvasankaruuden etiikka
Törmäsitkö jo Dylan Farrow’n New York Timesin blogissa julkaiseman avoimeen kirjeeseen isästään Woody Allenista? ”What’s your favorite Woody Allen movie?”, Farrow kysyy ennen kuin aloittaa kertomuksensa siitä, kuinka Allen käytti häntä lapsena seksuaalisesti hyväkseen. Tänään Allen julkaisi samaisen lehden kautta oman vastineensa, jossa ehdottomasti kieltää tyttärensä syytökset ja väittää entisen vaimonsa Mia Farrow’n korruptoineen Dylanin häntä vastaan.
Allenille myönnetyn Golden Globe -elämäntyöpalkinnon jälkimainingeissa julkaistussa kirjeessään Dylan Farrow kertoo voivansa pahoin nähdessään elokuva-alan juhlivan sankarina seksuaalirikollista. Totuus on tälläkin kertaa tuolla jossakin, mutta itse ryhdyin tapauksesta luettuani pohtimaan taiteen, sen tekijän ja koko ympäröivän yhteiskunnan suhdetta. Voiko taiteesta nauttia ilman moraalisia kytköksiä? Onko tekijän tausta ylipäätään olennainen vai pitäisikö itse teoksen ratkaista? Saako vaikkapa ideologisesti kyseenalaiselle elokuvalle antaa tunnustusta sen esteettisistä ansioista?
Farrow nostaa esille erityisesti kysymyksen siitä, miten taideyhteisön ja yhteiskunnan laajemminkin pitäisi idoleihinsa suhtautua. Pitäisikö elämäntyöstään palkitun olla muutenkin esimerkillinen ihminen? Pitäisikö näyttelijöiden kieltäytyä rikosepäilyjen alla olevan ohjaajan kanssa työskentelemisestä ja tuottajien sulkea tarvittaessa rahahanansa?
Allenin avioliitosta Mia Farrow’n adoptiotytär Soon-Yihin kohuttiin aikoinaan paljonkin, mutta rakastettu ohjaaja on päässyt jatkamaan työtään ilman sen suurempia julkisia kolhuja. Eksentrisille (mies)taiteilijoille on muutenkin ollut tapana antaa paljon anteeksi. Monen artistin uraa ovat varjostaneet kotiväkivalta, päihteiden väärinkäyttö ja vakavammatkin syytökset. Elokuvantekijöistä Roman Polanski on jatkanut menestyksekkäästi työtään Euroopassa Yhdysvalloissa edelleen vireillä olevista raiskaussyytteistä huolimatta. Esimerkiksi Jerry Lee Lewisin ura ja maine taas saivat aikamoisen kolhun hänen naituaan tuolloin 13-vuotiaan serkkunsa, mutta tämä ei ole estänyt Lewisiä saamasta useampaakin elämäntyöpalkintoa.
Noh, edelleenkään en tiedä miten minun tulisi lempeänneuroottisena älykkönä pitämääni Alleniin jatkossa suhtautua. Voinko katsoa ihanaa Annie Hallia samoin silmin, ostanko lipun myös Woodyn seuraavaan elokuvaan? Luultavasti kyllä, mutta silti ei: ihailtujen ja vaikutusvaltaistenkaan väärintekoja ei voi ei saa lakaista maton alle.