Amerikkalainen tyttö

American Honey

R&A:n keväinen sivuhaarake Season Film Festival osui tällä kertaa niin paineiseen viikkoon, että päädyin valikoimaan ohjelmistosta vain yhden elokuvan – ja hyvä niin. Andrea Arnoldin huikean American Honeyn rinnalla lähes mikä tahansa olisi nimittäin vaikuttanut vähäpätöiseltä. Jotain Helsingin arthouse-elokuvatarjonnan ohuudesta kertoo se, ettei elokuvalle Shia LaBeoufin mukanaolosta huolimatta ole löytynyt Suomessa levittäjää. Liki kolmetuntinen road movie, jos jokin, ansaitsisi tulla katsotuksi isolta valkokankaalta, mutta tärppinä silti ilmestyminen dvd-levitykseen huhtikuun lopussa.

Tarina on kaikessa sattumanvaraisuudessaan niin todentuntuinen, että jäin miettimään perustuuko se tositarinaan – ja kenen sellaiseen. Blingiä ja itseruskettavaa rakastavan lady bossin omistamalla bilepakulla ympäri osavaltioita reissaavan ja ovelta ovelle lehtitilauksia kauppaavan teinijengin ”bisnes” on täynnä omalakisia sääntöjä ja sosiaalisia hierarkioita, joihin on helppo uskoa. Meno on vähän kuin tosi-tv:n nolosti bilettävillä puhelinmyyjillä, mutta karusti rankempaa. Näitä nuoria ei kaipaa kukaan, ja kaupankäynnin luonnekin on lopulta melko häilyvää. Tätäkö on amerikkalainen unelma, Arnold tuntuu kysyvän.

Nuorten irtolaisten kööriä koutsaava ”supermyyjä” LaBeouf on omanlaisensa luonnonvoima, mutta elokuvan sydän on ainakin itselleni uunituore kasvo Sasha Lane. Lanen näyttelemä, pienten sisarustensa teinihuoltajaksi joutunut Star on vastaansanomaton, rakkauden- ja vapaudenkaipuinen sisupussi valkoisen köyhälistön kansoittamilta Amerikan takamailta. Niiltä sellaisilta, joissa kalja virtaa, crack turruttaa ja unelmana on korkeintaan täysi jääkaappi tai vähemmän kämyinen nurkka kotikulmien trailer parkista.

Onnistui American Honeyn nyt näkemään tai ei, Andrea Arnoldin nimi kannattaa painaa muistiin. Harkitun harvakseltaan ohjaavalla Arnoldilla on kyky ymmärtää henkilöitään – usein naisia tai tyttöjä – tavalla, johon harvalla on herkkyyttä. Naturalistisesta otteesta ja rankoista aiheista huolimatta Arnold ei muutenkaan ole mikään kyynikko. Myös American Honey on täynnä elämäniloa, tai ainakin -halua. Nuoruuden vimmaa ja niin tarttuvaa tunnetta, että pitkän elokuvan ei melkein haluaisi päättyvän.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *