Autiolla planeetalla

Matt Damon näyttää erikoistunut kypsillä päivillään scifi-toimintaan – maalla, merellä ja avaruudessa. Ridley Scottin Yksin Marsissa (The Martian) on vähän niin kuin Robinson Crusoe avaruudessa, tai Cast Away punaisella planeetalla. Lentopallon sijaan pieleen menneen Mars-operaation haaksirikkouttamalla Mark Watneyllä (Damon) on seuranaan kovalevyllinen huonoa diskomusiikkia sekä kiitospäivän ateriaa varten säilöttyjä perunoita, joita idättää kitkerässä tomussa. Avaruusvessan vakumoimilla luonnollisilla lannoitteilla, tietysti.

Yksin Marsissa on haavan verran sukua huikeasti kuvatulle Gravitylle. Siihen verrattuna elokuvan tietty arkisuus viehättää, vaikka tietysti avaruusmatkailusta puhutaankin. Watneyn ”arkisten” perunanviljelypuuhien ohella seurataan NASA:n hikoilemista pressitilaisuuksissa ja taustaorganisaation kuumeista ruudun tapitusta maassa. Välillä otetaan mukaan myös Kiinan avaruusohjelma ja muu ympäröivä maailma.

Leffan toteutus ja roolisuoritukset ovat kaikin puolin moitteettomia. Lopputulos silti hiukan keskinkertainen, jotenkin yllätyksetön. Ehkä Watneyn sarkastiset videoblogimerkinnät eivät ole ihan niin hauskoja kuin oli tarkoitus, kenties dramaattinen pelastusoperaatio ei ihan niin hiuksia nostattava kuin voisi olla. Lopulta Yksin Marsissa on myös aikamoinen valtiollisten avaruusohjelmien ja kuuman nörttiyden puolustuspuhe. I’m gonna have to science the shit out of this. Ollapa tuollaista älyä, konkreettista osaamista pistää vaikkapa potut kasvamaan kuolleella planeetalla. Nimim. Katkera humanisti.