Elää ja rakastaa Meksikossa

Epäilen, että Espoo Cinén päätösnäytös saattoi viedä osalta elokuvanystävistä yöunet. Sen veran iloluontoista homoeroottista reippailua ja neuvostoliittolais-meksikolaista gonzoilua oli nimittäin tällä kertaa tarjolla. Suomen-reissullaan Orionissakin luennoineen Peter Greenawayn vierailussa oli juhlan tuntua, siksikin että tuore Eisenstein in Guanajuato on toteutettu osin suomalaisavuin. Leffaa on kuvattu eksoottisessa Herttoniemessä ja pääosassa nähdään tietenkin suomalainen Elmer Bäck.

Tänään varsinaisen Suomen-ensi-iltansa saava Eisenstein in Guanajuato on ilmeisesti vienyt yöunia myös Venäjällä, ja Greenaway lähettikin avajaispuheenvuorossaan terveisiä Putinille.  En tiedä tarkalleen minkälaisessa arvossa neuvosto-ohjaaja Sergei Eisensteinia nyky-Venäjällä pidetään, mutta eiköhän Greenawayn tulkinta homoeroottisen propagandan tunnusmerkit täytä. Ei sillä, että moraaliseen ylemmyyteen olisi meilläkään syytä. Mannerheim-animaation homokohu on yhä melko tuoreessa muistissa ja voi vain kuvitella, minkälaisen närkästyksen vaikkapa Sibeliuksen esittäminen vastaavan humoristisessa valossa saisi aikaan.

Eisenstein ei kaikesta huolimatta ole varsinaisesti kepeä elokuva vaan ehtaa arthousea. Tarina neuvostosäännöstelyyn ja -sensuuriin tottuneen Eisensteinin aistikkaasta Meksikon-matkasta on taustoitettu kattavasti ja kuvattu taidokkaan kekseliäästi. Greenaway herkuttelee tarkasti sommitelluilla kuva-asetelmilla ja leikkisillä leikkauksilla, kenties montaasin isänä tunnetun esikuvansa inspiroimana. Elokuvalla on mielestäni myös puutteensa, mutta hei, tätä kiinnostavampaa ja kummallisempaa kamaa leffateatterilevityksessä harvoin on tarjolla. Sitä paitsi, kuka voisi vastustaa näinkin omalaatuista kertomusta seksuaalisesta heräämisestä. Rakkaus kuuluu kaikille ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan, se on vissi.