Ennen ja jälkeen

Äitiys, nousujohteinen akateeminen ura, kahden ajattelijan tasa-arvoinen liitto ­­– tai sitten aviokriisi, kaupallisuuden paineet, ikääntyvät vanhemmat ja menettämisen tuska. Mitä on jäljellä kaiken tämän jälkeen? Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin päätöselokuvanakin nähty Tämän jäkeen (L’avenir) lupaa, että luopumisen vastineeksi on tarjolla vapaus, ainakin sille joka uskaltaa siihen tarttua. Ja tietenkin kissa, tuo kaikkien eronneiden naisten kehräävä suojelupyhimys.

Ansaitusti melkein käsitteeksi muodostunut Isabelle Huppert kannattelee tätäkin laatudraamaa luonnollisen elegantilla olemuksellaan, joka on samaan aikaan älykkään eloisa ja kurinalaisella tavalla pikkuisen kuivakka. Huppertin filosofian opettajana työskentelevä Nathalie on järjen nainen, joka ei turhia surkuttele. Sen sijaan hän kiiruhtaa koroissaan eteenpäin ja pistää hommia kuntoon. Aikaa riittää niin lapsille, sekopäiselle äidille, omille opiskelijoille kuin nuorelle filosofisuojatillekin, jonka hippihenkinen kommuuniunelma ja anarkismiaate ei jaksa kaiken nähnyttä Nathalieta paljoa hetkauttaa.

Ranskalaisen Mia Hansen-Løven (muuten Olivier Assayasin puoliso) elämänmakuinen kerronta on varmaakin varmempaa ja viisasta, muutenkin kuin elokuvassa vilahtelevien filosofisten teorioiden osalta. Hansen-Løvea tuskin tämän perusteella uskoisi vasta 35-vuotiaaksi, uransa alusssa olevaksi ohjaajaksi. Elokuva on taidokkaan hienovarainen ja eittämättä hyvä, mutta hieman etäälle se silti jäi. Myönnän, että halusin pitää siitä vielä enemmän kuin mihin lopulta pystyin. Ehkä toivoin hillityn Nathalien kuoreen isompaa säröä, elokuvaan katsomon pohjalta asti kouraisevaa tunnetta. Epäilemättä Hansen-Løve taas haki juuri sitä mitä toimitti. Kenties elokuvassa on myös jotain omakohtaista: Hansen-Løven vanhemmat ovat nimittäin molemmat filosofian professoreita.