Ihanat milfit rannalla
Naisten välinen ystävyys, Naomi Watts ja Robin Wright, salaiset intohimot, vaivihkaa rantaparatiisiin luikerteleva käärme. Enimmäkseen Ranskassa työskennelleen Anne Fontainen Perfect Mothersista (Adore, kulkee myös nimellä Two Mothers) haluaisi pitää enemmänkin, mutta lupaavista aineksista huolimatta elokuva onnistuu olemaan vähemmän kuin osiensa summa.
Odota vaan kun nämä hunksit kasvavat.
Doris Lessingin novelliin perustuva tarina toistensa poikiin (sentään aikuisiin sellaisiin) rakastuvista keski-ikäisistä naisista on siirretty Australian rannikolle, jonka maisemat ovat silmiä hivelevän idyllisiä. Meri on turkoosia, rannat tyhjiä, valoisat asunnot hulppeita eikä edes ovia tarvitse lukita. Kaikki ovat kauniita, ruskettuneita ja onnellisia. Toisaalta autuas eristäytyneisyys sopii hyvin kuvaan, ja omassa pienessä yhteisössään kirkasta päivänvaloa kestämätön suhmurointikin tuntuu tavallaan harmittomalta.
Ensin pientä flirttiä tanssilattialla…
Elokuvalla olisi ollut mahdollisuuksia ihan kiinnostavaankin psykologiseen pohdintaan, sillä poikien ja äitien välille syntyy varsin omalaatuinen, symbioottinen neljän hengen suhde. Wattsin Lilin ja Wrightin Rozin ystävyyssuhde ei ylipäätään ole ihan tavallinen, ja ilmassa leijuukin lesbohuhuja. Noh, fyysisestä rakkaudesta ei sinänsä ole kyse, mutta statisteiksi miehet heidän elämässään jäävät. Lapsuuden leikeistä omien lasten saamiseen asti samaa tahtia eläneet ja maailmansa yhteen kietoneet naiset tekevät myös salasuhteistaan yhteisen projektin. Jos toinen jatkaa, niin on toisenkin saatava, jos yksi lopettaa, niin on toisenkin tehtävä.
ja illalla iloisissa lakananrypistelypuuhissa.
Harmi vain, että juttu jää pintapuoliseksi, hieman kliiniseksikin. Elokuva ei uskalla mennä tarpeeksi syvälle, eivätkä soveliaisuuden rajat ylittävä himo tai suhteiden tuhoisan dynamiikan aiheuttamat ristiriidat tunnu riittävän uskottavilta. Watts ja Wright näyttävät silmäkulman paria uurretta lukuun ottamatta kolmikymppisiltä, eikä heidän näkemisensä lakanoissa parikymppisten poikien kanssa tunnu sen ihmeellisemmältä. Siitä huolimatta, että Fontaine on eurooppalainen, voi vain kuvitella mitä olisi voinut syntyä, jos Perfect Mothers olisi tehty vähemmän Hollywood-henkisellä otteella, ilman maailmantähtiä. Elokuvan jälkeen muistelin esimerkiksi upeaa, Hanif Kureishin tarinaan perustuvaa Tyttären talossa -elokuvaa (The Mother), jossa Daniel Craigin ja eläkeikää lähentelevän Anne Reidin suhde ravisteli syvältä.