Jennifer Lawrence lyö luun kurkkuun joulunakin
Kuului sitten niihin paljon puhuttuihin jouluihmisiin tahi ei, yksi on myönnettävä: vuoden viimeiset viikot eivät varsinaisesti ole laatuelokuvaan kulta-aikaa. Myös TV-kanavat ovat tuttuun tapaan päättäneet lahjoa meitä menemällä siitä mistä aita on matalin, mutta ei hätää: loppuunpureskeltujen leffaklassikoiden ja koko perheen hömppäpuuron seasta löytyy kuin löytyykin ainakin yksi manteli! Joulupäivänä nähdään nimittäin kakkosella iki-ihanan Jennifer Lawrencen läpimurtoelokuva Winter’s Bone, joka herättelee takuulla kinkkupöhnästä. Missourin talvisenharmaille Ozark-vuorille sijoittuva synkeähkön vähäeleinen, mutta intensiivinen elokuva imaisee tehokkaasti syövereihinsä – eikä vähiten Lawrencen ansioista. Nuori Jennifer on elokuvassa kuin luonnonvoima, ja jotain vaikuttavasta läsnäolosta kertoo Oscar-ehdokkuuden saaminen näinkin epäkaupallisesta pienen budjetin indie-elokuvasta.
Winter’s Bonen Ozarkeilla on omat kirjoittamattomat sääntönsä, jotka ovat koitua perhettään elättävän ja huumesyytteitä pakoilevaa isäänsä etsivän Reen (Lawrence) kohtaloksi. Oikeissa missourilaisissa lokaatioissa pitkälti paikallisten amatöörinäyttelijöiden kanssa kuvattu tarina tavoittaa sisäänpäin lämpiävän ja uhkaavaksi yltyvän tunnelman autenttisen tuntuisesti. Muistankin elokuvasta vaikuttuneena, että oli oudolla tavalla suorastaan pettymys nähdä Lawrence mekossaan 2011-vuoden Oscar-gaalaan laittautuneena. Oravien metsästämisestä ruoaksi ja valkoisen köyhälistön metamfetamiinilabroista oli jotenkin henkisesti pitkä matka punaiselle matolle. Pari hassua vuotta myöhemmin tässä sitä nyt kuitenkin ollaan: parhaan naisnäyttelijän kultainen pysti kainalossa 23-vuotiaana ja vuosi täynnä suorapuheisia mahtihetkiä.