Kaikki mikä kiihottaa
Nettiajalla pornon katsominen mielletään vahvasti yksityiseksi puuhaksi, mutta miltä tuntuisi katsoa seksiä eri kontekstissa, yhdessä elokuvateatterin hämärässä? Suosittelen testaamaan toivottavasti taas ensi kesänä järjestettävillä Wonderlust-festareilla, kuluttipa normielämässä pornoa tai ei.
Wonderlustin kahteen osaan jaetun indiepornoillan jujuna oli etsiä vaihtoehtoisia tapoja kuvata seksiä ja tuulettaa ajatuksia siitä, mitä porno oikeastaan on. ”En tiedä mitä se on, mutta tunnistan kun näen sen”, sanoi kuulemma muuan tuomari 60-luvulla, yksinkertaistaen mutta aika kuvaavasti. Eksplisiittistä ”oikeaa” seksiä löytyy myös taide-elokuvista eikä katsojan reaktioita, tai tekijän tarkoitusperiä, voi niitäkään oikein pitää pornon mittareina kuten mediatutkija Susanna Paasonen mainitsi näytöksen jälkeisessä keskustelussa. Kaikki mikä kiihottaa ei ole pornoa, eikä kaikki porno välttämättä kiihota kaikkia.
Ensimmäisessä, pehmeämmässä näytöksessä nähtiin muun muassa pätkiä, joissa seksi kuuluu muttei näy tai toisinpäin. Pidin esimerkiksi teoksesta, jossa kuva oli rajattu staattisesti ja esteettisesti niin että välillä vilahtaa käsi tai siro polvi, välillä tatuoitu selkä, sitten heilahtavat hiukset. Näkyvyyden tai äänen rajoittaminen on kiinnostavaa, mutta tietysti epätavallista pornossa, joka pyrkii näyttämään kaiken ja vielä enemmän. Liioittelemaan seksin ja (yleensä ankean ahtaat) sukupuoliroolit henkihieveriin, strategisista ruumiinosista puhumattakaan.
Tällä en halua sanoa, että perusporno olisi välttämättä pahasta, enimmäkseen se on vain aivan helkkarin tylsää. Elokuvaillan kuratoinut Dale Cooper (ehkä paras pornoalias ikinä) puhui näytöksen jälkeen pornoteollisuuden muuttuneista realiteeteista – striimauksen aiheuttamasta rahapulasta ja toisaalta uusista mahdollisuuksista löytää itseään kiinnostavaa sisältöä. Jostain luulisi löytyvän markkinarako myös vaihtoehtoiselle tuotteelle. Jos punaviherkuplan hipsterit himoavat raakasuklaata, pienpanimo-olutta ja kivaa eettistä muotia, miksei myös astetta kunnianhimoisempaa reilun kaupan pornoa? Kelpuuttaisin.
Oli pornosta mieltä tahansa, Wonderlustin promotoima tiedostava ja hyväksyvä asenne ansaitsee mielestäni peukutuksen. Kaikkien ei tarvitse rynnätä suin päin orgiatyöpajaan, mutta kaikenlaisen turhan häpeän voisi jo haudata ja syvälle. Enkä nyt puhu pelkästään seksistä vaan elämästä ja olemisesta yleensä. Ja toisaalta kummallisesta tasapainoiluista jotenkin sopivan seksuaalisuuden kanssa: ei saisi olla estynyt muttei myöskään tuoda halua liikaa esille. Huh. Jos tahtoo niin tahtoo, jos ei tahdo niin ei tahdo. Ja sanoo sen ääneen. Kuiskaa edes, jos ei muuten uskalla.