Käypää valuuttaa

Whit Stillman ja Jane Austen. Siinäpä ensi kuulemalta hämmentävä, mutta loppujen lopuksi aivan timanttinen yhdistelmä. Pisteliään puheliaan draamakomedian allenmaisella älykkövivahteella taitavan Stillmanin kuvaamat Yhdysvaltojen itärannikon älykköpiirit eivät sittenkään ole kovin kaukana viktoriaanisesta kartano-Englannista. Etuoikeutettujen pieniä piirejä määrittelee kummassakin tarkoin määritelty käytöskoodisto, jonka joko taitaa tai sitten ei. Kohtelias teehetki, sinetöity kirje, älykäs sitaatti, eleettömän kallis talvitakki tai oikein olalle solmittu villapaita, kovaa kulttuurista pääomaa yhtä kaikki.

Molemmissa myös sosiaaliset valtapelit ovat hienovaraisia, mutta raakoja. Love and Friendshipissä se hieman ulkopuolinen, mutta samalla taitavin vallankäyttäjä on Kate Beckinsalen näyttelmä Lady Susan, viehko mutta manipuloiva leski, ujon tyttären yksinhuoltaja ja ikääntyvä seurapiiriperhonen. Ei mikään helppo osa aikana, jolloin nuoruus, puhtoisuus, hedelmällisyys ja yleinen naimakelpoisuus olivat (ovat?) naiselle käypää valuuttaa. Tarkemmin sanottuna myös ainoaa valuuttaa, sillä eihän naisella varsinaista omaisuutta yleensä ollut.

Elokuvan kepeän sanailun alla virtaa kipakan feministinen sanoma ja Lady Susan itse on virkistävän veemäinen Austen-hahmo. Ei suinkaan mikään romanttisen rakkauden perään haikaileva neitokainen, vaan kylmän laskemoiva luovija – mikä onkin ihan järkevää, sillä tässä tapauksessa aviohankkeet lähentelevät nykypäivän työurapohdintoja. Riittävä toimeentulo vs. vaadittavat kompromissit, ehkä intohimon seuraamisellekin on joskus varaa antaa tilaa. Friendship-osastoa tarinassa edustaa Chloë Sevignyn lakoninen Alicia, jonka kanssa Lady S. setvii ihmissuhtevyyhtejään. Sevignyn ja Beckinsalen frendikemia muuten todettiin toimivaksi jo hurmaavassa Last Days of Discossa, ehdottomassa Stillman-suosikissani.