Keijun tuoksu

HBO:n True Bloodista alkoi pari viikkoa sitten jo kuudes kausi. Kuten alun kuumat jännitteet Sookien ja Billin välillä, ensi-ihastus on kyllä jo aika päiviä sitten laantunut. Noh, suhde jatkukoon vaikka sitten hiukan kädenlämpöisenäkin. Upean alkutekstijakson lisäksi mainiot hahmot ja mehevä roolitus ilahduttavat edelleen: astetta epätavallisempi southern belle, Anna Paquinin Sookie Stackhouse, on sarjan sielu.

Little Miss Sunshine

Huumavalla ominaistuoksullaan yön asukkien himot herättävä topakka tarjoilijatar ei ole mikään tyhjäpäinen tytönhupakko, vaikka vuoroin vampyyrien herkuttelunhimojen ja niiden toisenlaisten mielitekojen kohteena onkin. Bill-Sookie-Eric-kolmiodraama sähköistikin uskaliaalla sex appealilla, ihan oivaltavan yhteiskunnallisen näkökulman ja ronskin verisyyden ohella, ratsastaneen sarjan ensimmäiset kaudet. Jotain erityisen kiihkeää piilee juuri sudennälkäisen halun ja pidättäytymisen välisessä taistelussa, sen tiesivät jo viktoriaanisten suhdedraamojen kynäilijät saati niin ikään mehukkaantuoksuisen Twilight-Bellan tarinoinut Stephanie Meyer.

You will meet a tall dark stranger…

…and kick some ass.

Kuten kuvaan kuuluu, myös komeita miehiä (noh, miesolentoja) on True Bloodissa riittänyt. Jos ei nyt ihan joka sormelle, niin melkein. Paquinin tosielämän aviomies jumalpeto-Bill on jo vähän so last season, mutta machosusi-Alcidessa ja viikinkivampyyri-Ericissa on vielä hiukan sitä jotakin. Nyt mukana on myös puolikeiju boy-next-door Ben, saas nähdä. Voi muuten vain pohtia mikä olisi fiilis, jos Ericinä olisikin nähty samassa castingissa kuulemma käynyt Suomen lahja maailmalle, Peter Franzén. Kääks, vaikka Franzén ihan kelpo näyttelijä muuten onkin.