Kolmannen asteen yhteys

Ah, niin ihana kasaria. Netflixin Stranger Things on nyt kaikkien huulilla, ja täytyy myöntää, että itsekin olen vähän ihastunut. Kevytkauhuilua ja 80-luvun leffanörtteilyä yhdistävässä sarjassa on kaikki, John Carpenterista Stephen Kingiin ja Steven Spielbergiin, E.T.:stä Stand by Me:hen ja Poltergeistista Alieniin. Hauska, havainnollistava kertaus lainoista, tai kunnianosoituksista, löytyy esim. täältä.

Alkutekstijakso on jopa mehevän giallo-tunnelmainen, ja pikkupojan katoamisesta kännistyvä outojen tapahtumien vyyhti b-elokuvamaisen kammottava – nostalgisen tervehenkisellä tavalla. Teinit sekstailevat, lapset ajelevat polkupyörillä, walkie-talkiet puhuvat (”over and out”), risut rasahtelevat metsässä, valot välkkyvät, seinät pullistelevat – ja jotenkin tähän kaikkeen liittyvät paha valtion virasto ja oudot tieteelliset kokeet.

Menneiden vuosikymmenien fiiliksen täydellistää kumman hyvin Winona Ryderin laahustavasti näyttelemä nuupahtanut ja säikky äiti. Tekijöiksi kreditoituneet Dufferin veljekset ovat tuntemattomia tyyppejä, mutta näyttävät osuneen kultasuoneen. Retroilu kiinnostaa WHS-ajan kasvatteja. Stranger Thingsiä on tehty toistaiseksi vain passelit kahdeksan jaksoa, mutta voisin kuvitella, että jatkoa seuraa.