Metsän tuoksu

Loppusyksy on taas täynnä kiinnostavia ensi-iltoja, ja näin jälkikäteen ilahduttaa, että maltoin jättää elokuvaherkkuja nauttivaksi myös R&A:n jälkeisille viikonlopuille. Iranilais-ruotsalaisen Ali Abbasin Raja (Gräns) on herättänyt huomiota siksikin, että toisessa pääosassa nähdään Eero Milonoff. Ihmisten maailmaan sopeutumaan joutuvista ja näkyvillä piilottelevista peikoista kertova Raja on eräänlaista arkifantasiaa myös heille, joita genre ei yleensä puhuttele. Yhtäläisyyksiä löytyy esimerkiksi hienoon Ystävät hämärän jälkeen -elokuvaan, joka Rajan tapaan perustuu John Ajvide Lindqvistin romaaniin. 

Tietämättään peikkomaisia aistejaan tullivirkailijana hyödyntävä Tina elää hiljaista ja monotonista elämää. Kollegat suhtautuvat Tinan kykyihin epäilevästi ja asiakkaat usein avoimen vihamielisesti. Avomies on muuten vain välinpitämätön turhake, mutta ulkopuolisuuteen ja arvottomuuteen tottunut Tina tyytyy vähään. Eräänä päivänä tullitarkastukseen saapasteleva Vore (Milonoff) herättää kuitenkin uteliaisuuden ja alkaa johdatella Tinaa tämän todellisen identiteetin äärelle.

Abbasi puhuu yhteiskunnan suvaitsemattomuudesta ja ulkopuolisuuden kivusta, mutta kurottaa myös syvemmälle identiteettikysymyksiin. Elokuvan nimen mukaiset rajat ovat ehkä ihmisen ja luonnon välissä, mutta myös mielessä, kielesssä ja määreissä. Rajassa vapaus löytyy mahdollisuudesta lakata sovittamasta identiteettiään vääriin termeihin ja vääränmuotoisiin lokeroihin, ymmärryksestä viimein tunnistaa itsensä kelpaamattoman naisen, miehen tai ihmisen sijaan täydelliseksi peikoksi. Tai ihan miksi tahansa.

Ajatuksia herättävän elokuvan tunnelma jää viipyilemään ja sateisen metsän tuoksun voi välillä melkein haistaa. Lopun rajut trillerijuonenkäänteet tuntuvat oikeastaan vähän tarpeettomilta ja melkein rikkovat lumouksen: draama ihmisyyden ja peikkouden välillä sekä Tinaa täydellisesti tulkitseva Eva Melander olisivat riittäneet ilmankin.