Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta

Season Film Festivalillakin äskettäin nähdystä Venus in Furista (La Vénus à la fourrure) voi päätellä, että kuin varkain kypsään 80-vuoden ikään ehtinyt Roman Polanski on yhä vain varsin energisessä vedossa. Ohjaajan uralle on mahtunut paitsi kyseenalaisia ja pelottaviakin käänteitä, myös todellisia klassikoita Inhosta Rosemaryn Painajaiseen ja Chinatowniin. Viime vuosina Polanski on urakoinut näppärän, muutaman palkinnonkin napanneen The Ghost Writer -trillerin sekä muiden maussa Kate Winsletin ja Christoph Waltzin tähdittämän Carnagen, joka ei ihan toiminut – mainioista näyttelijöistä huolimatta.

Polanskin kaupallinen vetovoima ei taida hieman heikommin menestyneen Carnagen jäljiltä olla aivan huipussaan, sillä Venus in Fur saa Helsingissä ensi-iltansa ainoastaan Kino Engelin valkokankaalla englanninkielisin tekstein. Venus in Fur onkin tavallaan jonkinlainen sisarteos niin ikään näytelmätekstiin perustuvalle ja suljettuun tilaan sijoittuvalle Carnagelle, mutta on onneksi hallitumpi kokonaisuus. Venus perustuu Broadwaylla esitettyyn samannimiseen näytelmään, joka puolestaan pohjautuu kuulemma sadomasokismille nimensä antaneen Leopold von Sacher-Masochin 1800-luvun romaaniin.

Seksuaalisiin ja sukupuolten välisiin valta-asetelmiin tässä siis pureudutaan, ja Polanski käärii eroottispsykologisia valtapelejä leikkisästi pyörittelevän tarinan passelin intensiiviseen pakettiin. Pääosissa nähdään ikuinen miespoika Mathieu Amalric sekä Polanskin vaimo ja vakiokasvo, viekkaan seksikäs Emmanuelle Seigner. Molemmat ovat rooleissaan oikein mainioita, ja kissa-hiiri-leikki etenee nokkelasti.

Tiiviisti teatterisaliin ja -lavasteisiin sijoittuvassa Venus in Furissa häiritseekin, jos jokin, vahva näytelmänomaisuus. Onko se sitten varsinainen vika lienee mielipidekysymys, mutta itse mietin jälleen tuoko elokuvaformaatti teokseen mitään lisää. Teksti on hyvä, mutta Carnagen tavoin kokisin tämänkin ehkä sittenkin mieluummin näyttämöllä.