Miehet, vaimot ja sihteerit

Niin kuin valon määrä, myös elokuvakevät on lupaavassa nousussa. Perjantaina saa ensi-iltansa kovasti odottamani Call me by your name, seuraavalla viikolla taas läpeensä kehutut Disaster Artist ja Florida Project. Sitä ennen alkuvuoden ensi-iltojen parhaimmistoa taitaa edustaa Synkin hetki, valtiomiesperiodidraama brittiläisittäin dramaattisesta ajanjaksosta toisen maailmansodan tuoksinassa.

Christopher Nolanin viime vuonna vaikuttavasti dramatisoimia Dunkirkin tapahtumiakin sivutaan, mutta pääpaino on tietysti itse valtiomiehessä eli epäsuotuisalla hetkellä kruunun ja monen muunkin päänvaivaksi pääministeriksi nousevasta Winston Churchillista. Epäpätevänä historioitsijana en uskalla arvailla kuinka laveita tarinallisia vapauksia tarinassa on otettu, mutta lopputulos on varman laadukasta, hyvin näyteltyä ja vetävää draamaa humoristisen kuivakalla dialogilla sekä ajoittain hiukan pompöösin puolelle luiskahtavalla tunteen paatoksella.

Myös näistä syistä Synkin hetki kannattaa panna merkille:

Gary Oldman. Oscar-kausi lähestyy, ja tässä teille yksi todennäköinen voittajaehdokas. Lähes tunnistamattomaksi maskeerattu Oldman on roolissaan mainio, ja ehkä itsekin varsin kuivakan huumorintajun omaava ja kuvia kumartelematon näyttelijä löysi Churchillin hahmosta sopivaa tarttumapintaa.

Miehet ja valta. Kuten periodielokuvilla usein on tapana, Synkin hetki valaisee hyvin sukupuolten tasa-arvoa ja yhteiskunnallista vallankäyttöä 40-luvulta tähän päivään. Hear, hear -huutoja älämölöävän alahuoneen istunnoissa: vain miehiä. Sotakabinetissa: vain miehiä (naisilta on kuulemma pääsy kielletty). Armeijassa: vain miehiä. Naisrooleja elokuvassa on kaksi, vaimo ja sihteeri.

Sanat. Churchill oli myös kirjailija ja Synkimmässä hetkessä politiikkaa tehdäänkin ennen kaikkea oikeilla sanoilla, radiopuheissa, parlamentissa, kirjeissä. Taitava retoriikka siirtää sodan ja rauhan välillä nykivää viisaria, ja kirjallinen sivistys on valtaa. Eräänkin tviittaavaan presidentin aikakaudella sellaista on vähän ikävä.

Stoner. Ohjaaja Joe Wrightin työlistalla on kuulemma seuraavaksi elokuvaversio John Williamsin Stonerista, joka kuuluu viime vuosien ehdottomasti vaikuttavimpiin lukukokemuksiin. Pääosissa Tommy Lee Jones ja Casey Affleck. Odotan, tätäkin.