Miehiä ja vaimoja. Tai bongeja ja kakkavaippoja.

Komedia on vaikea laji, ja kumma kyllä myös kovin miehinen sellainen. Kundikaverikomedioita piisaa kuin pizzalaatikoita poikamiesboksissa, ja Seth Rogenin röhönauru kaikuu niistä melkoisen monessa. Komediakingi Judd Apatow’n peesissä aloittaneen Rogenin Point Grey Pictures onkin ottanut tehtäväkseen tuottaa ”pienen” budjetin K-18-hupailuja, eikä ihan vaatimattomalla menestyksellä. Ihan kelpoa 50/50-frendidraamaa ja meta-komedia This is the Endiä seurannut Neighbors on nimittäin netonnut niin hyvin, että jatko-osakin on kuulemma jo mietinnässä.

Rogen onnistuu kieltämättä hihityttämään aika usein – siitäkin huolimatta, että mimmeillä tuppaa olemaan näissä leffoissa lähinnä statistin rooli. Neighbors on tässä suhteessa ihan virkistävä poikkeus ja  lisäksi mukavan samaistuttava kaikille aikuistumisen superpelottavalla kynnyksellä kärvisteleville. Paikon hauskassa tarinassa tarvotaan jossain teinikomedian ja kypsemmän suhdesekoilun rajamailla, joka leffan mukaan näyttää kulkevan suurin piirtein veljeskunnan bilekämpän ja vastahankitun lähiörivarin pensasaidan paikkeilla.

Kivointa Neighborsissa on silti Rose Byrnen säpäkästi näyttelemän naispääosan lisäksi tavanomaista sympaattisempi avioliittokuvaus, josta kertoman mukaan vastaa Rogenin tosielämän vaimo Lauren Miller. Rogen ja Miller kertovat halunneensa purkaa mielikuvia nalkuttavista vaimoista ja hulttiomiehistä, ja kirjoittaa pääosaan ihan tavallisen, tasa-arvoisen parin, joka oikeasti pitää toisistaan. Eikä vanhemmuudenkaan tarvitse aina olla niin vakavaa ja vaikeaa. Pientä, mutta silti ihan himpun verran vallankumouksellista.