Mustaa ja valkoista

Spike Leen BlacKkKlansman taitaa tarjoilla syksyn ”Suomi mainittu” -ykköshetken. Ja hyvä niin, sillä elokuva on varsin hyvä ja Jasper Pääkkösen isohko rooli lähes Adam Driverin vastaavan veroinen. Olipa Pääkkösen näyttelijänkyvyistä mattien ynnä muiden pahojen poikien jälkeen syntynyt millaisia mielikuvia tahansa, viimeistään Klansmanista hänelle on pakko antaa pisteet. Roolisuoritus valkoisen ylivallan kiiluvasilmäisenä kannattajana on oikein mainio, ja tämän kaliiberin osan saaminen upea saavutus. Toivottavasti kansainvälisiä töitä on luvassa lisää, sillä Pääkkösen pidäteltyä väkivaltaa uhkuvan olemuksen voi tämän jälkeen hyvin kuvitella (pahis)rooliin jos toiseenkin.

Spike Leen ohjaajanjälki saattaa olla epätasaista, mutta aina kiinnostavaa ja katsomisen arvoista. Esimerkiksi Leen tuore She’s Gotta Have It -sarja on välillä aikamoinen sekasotku, mutta siitä  huolimatta usein viihdyttävä ja puhuttelevakin tapaus. Myös Klansmanissa on napakan yhteiskunnallisen sanoman lisäksi elokuvalliset hetkensä ja pääosin railakkaan vetävä energia.

Lee tekee tuttuun tapaan vahvoja rinnastuksia eikä pelkää alleviivata, joskus liikaakin. Rasismin historiaa vuosisadasta ja vuosikymmenestä toiseen nivotaan silti yhteen fiksusti, ja voimakkaimmillaan elokuva on lopun dokumentaarisissa pätkissä väkivaltaisiksi yltyneistä Charlottesvillen mielenosoituksista.

Vaikka BlacKkKlansman on hyvän puolella, elokuvan jälkeen pieni suru jää puseroon. Viha ja tietämättömyys tuntuvat nimittäin olevan ehtymättämiä luonnonvaroja.