O:n tarina
Falliset tornit halkovat ilmaa, nuput puhkeavat kukkaan, junat sukeltavat tunneliin ja samppanjapullot poksahtelevat kuohahtaen. Jo alkuteksteissä käy selväksi mistä Showtimen hittisarja Masters of Sexissä on kyse; kukista ja mehiläisistä tietenkin, tai pikemminkin seksin ja etenkin kiihottumisen ja orgasmin fysiologiasta. Tarina perustuu seksitutkimuksen pioneerien, William Mastersin ja Virginia Johnsonin, työhön ja elämään. Siveällä 50-luvulla kovasti kyseenalaistetun tutkimuksensa aloittanut työpari on sarjassa kuvattu toisiaan täydellisesti täydentäviksi vastakohdiksi.
Masters on solmukkeensa tiukalle nipistävä, niin sanotusti terveellä egolla varustettu tieteen mies, joka tuskailee kunnianhimonsa ja toisaalta psykologisen taidottomuutensa ristipaineessa. Varautuneen miehen piinkova kiinnostus seksitutkimukseen ympäristön vastustuksesta huolimatta vihjaa kuitenkin, että jotain täytyy kuplia pinnan alla. Lääketieteessä kouluttamaton Johnson taas on sosiaalisesti lahjakas ja epäkonventionaalinen tunteen ääni, jonka Masters värvää sihteerijoukon suorapuheisimpana assistentikseen. Sarjan alku antaa ymmärtää, että sukellus seksuaalisuuden maailmaan ei voi olla aiheuttamatta kuohuja myös tutkijoiden henkilökohtaisissa elämissä. Sarjan pohjana toimivaa Thomas Maierin elämänkertaa (tai vain Wikipediaa) lukemalla voi spoilata itseltään – ja teiltä – sen ”yllätyksen”, että jotain sutinaa pääparin välille pakostakin syntyy.
Meillä periferiassa toistaiseksi vain HBO Nordicilla pyörivä Masters of Sex on sopiva sekoitus taidokasta ajankuvaa, uskottavaa draamaa, kummallisista tutkimustilanteista kumpuavaa hihityttävää huumoria ja himpun verran vanhaa kunnon tirkistelyä. Mad Men -vibojakin saattaa välillä aistia, vaikka lääkäripiirit ja sitä myötä otekin on yhteisestä aikakaudesta huolimatta omanlaisensa. Sarja on myös täynnä oikeasti kiinnostavaa tieteen historiaa, ja esimerkiksi Mastersin hedelmöityshoidoissaan käyttämät metodit kuulostavat melko kyseenalaisilta. 50-luvun ehkäisyvälinesittelykin panee arvostamaan nykynaisen elämää parjattuine e-pillereineen. Huhhuh ja halleluja.
Pari jaksoa Masters of Sexiä katsottuaan tuntuu oikeastaan kertakaikkisen hämmästyttävältä, että seksistä ja seksuaalisuudesta – etenkin naisen sellaisesta – on voitu tietää lääkäriyhteisössäkin näin vähän. Toisaalta, mistäpä tietäisit ellet omasta kokemuksesta aikakaudella, jolla seksi oli kuoliaaksi hyssytelty aihe. Elokuvien säkypuuhistakin vihjasivat lähinnä pitkät katseet ja tupakan sytyttäminen, eikä piru vie voinut lähettää anonyymiä kirjettä Suosikki-lehden Eki-sedälle saati tsekata Googlesta. Masters ja Johnson tekivät siis tärkeätä työtä seksin myyttien purkamisessa ja esimerkiksi naisen orgasmin ymmärtämisessä. Näkökulma oli fysiologisempi kuin aikalaisensa Alfred Kinseyn, joka amerikkalaisten seksitapoja- ja mieltymyksiä paljastavilla tutkimuksillaan pirstoi tabuja hänkin. Jos aihe kiinnostaa, ja miksipä ei kiinnostaisi, kannattaakin nauttia kyytipojaksi Liam Neesonin tähdittämä Kinsey-elokuva.