Oikeenlaista kemiaa

lll_d29_05187_r.0.0.jpg

Joskus tekee mieli makeaa mahan täydeltä. La La Land, jos jokin, tarjoaa juuri sitä: kaksi tuntia täyttä silmäkarkkia kaikissa Technicolor-sateenkaaren väreissä, flirttailevaa romanssia ja ihanan höttöistä unelmahattaraa. Sekä tietenkin tanssia ja laulua! La La Lland on nimittäin ihan täysiverinen musikaali, joka kulkee kunnioittavasti Hollywoodin kulta-ajan jalanjäljissä. Steppikengätkin kaivetaan hetkeksi laukusta.
 

Tämä kaikki on tietysti joko ihan mahtavaa tai melko kamalaa riippuen siitä onko halukas antautumaan näin yltäkylläiselle määrälle söpöyttä. Onhan se yhtäkkinen laulaminen, no, vähän hassua, mutta La La Landin musikaalinumerot ovat onneksi aika valloittavia. Ikivihreitä tästä ei ehkä jää radioaalloille, mutta Casablanca-henkisen pianoteeman lisäksi etenkin alun moottoritiekohtaus on hieno. Ja ottaa heti luulot pois musikaalikammoisilta – bongorumpua ja maailmaa syleileviä tanssimooveja vaan kehiin.

Kliseiltä ei La La Land ei edes yritä välttyä, mutta kokonaisuus on yllättävän freesi. Eikä vähiten ohjaaja Damien Chazellen rytmitajun takia. Raa’an energisen Whiplashin jälkeen on lähdetty ihan toiseen suuntaan, vaikka rakkaus jazziin sykkii läpi La La Landinkin. Myös casting toimii kuin junan vessa: Emma Stone ja Ryan Gosling ovat helkkarin söpöjä yhdessä ja erikseen, ja heidän välillään on kivaa kemiaa. Siitähän tässä kaikessa lopulta on kyse, vai mitä? Kipinöistä, yhteydestä, rakkaudesta. Jopa tähtikultin sokaisemassa enkelten kaupungissa.

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

Kenen tarinoita katsot

diary-of-a-teenage-girl

Mainiota vuotta 2017! En tapaa tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta No sex & the city -blogin Jeminan vinkkaamiin feministisiin sellaisiin voisin lähteä mukaan. Aina on hyvä hetki päättää lukea lisää kirjoja, käydä useammin teatterissa tai katsoa enemmän hyviä elokuvia. Mutta… myös tekijyyteen kannattaa totisesti kiinnittää huomiota. Ei ole yhdentekevää kenen tarinoita kerrotaan, ja kuka niitä kertoo. Näkökulma kapenee usein ihan huomaamatta. Milloin vaikkapa luit viimeksi teoksen ei-länsimaiselta kirjailijalta, tai katsoit ei-englanninkielisen elokuvan? Tai naisen ohjaaman elokuvan?

Niitä on nimittäin tarjolla harvemmin kuin ehkä kuvittelisi. Elokuva-ala on edelleen varsin miehinen: viime vuoden suomalaisista ensi-iltaelokuvista pikaisen laskun mukaan 29 on miehen ohjaamia, 7 naisen. Hollywoodissa tilanne ei ole sen häävimpi. Esimerkiksi 88-vuoden aikana nainen on voittanut parhaan ohjaajan Oscar-palkinnon kokonaista yhden kerran.

Losilaisen Women in Filmin kautta voi tehdä valan, joka juhlallisesti velvoittaa katsomaan tänä vuonna 52 naisen ohjaamaa elokuvaa. Eli yhden viikossa, ei homma eikä mikään! Koska on kuitenkin tosi ok päästä myös vähän helpommalla, alla hieman lyhyempi lista: 20 kiinnostavaa naisen ohjaamaa ja pääosin naispääosalla varustettua elokuvaa (plus yksi tv-sarja). Laadin lyhykäisemmän listan aikoinaan naistenpäivän kunniaksi (edelleen hyvä sekin!), joten nappasin tällä kertaa mukaan enemmän uusia pätkiä. 

1.    Mia Hansen-Løve: Tämän jälkeen (2016)
2.    Maren Ade: Isäni Toni Erdmann (2016)
3.    Kelly Reichardt: Certain Women (2016)
4.    Selma Vilhunen: Tyttö nimeltä Varpu (2016)
5.    Deniz Gamze Erguven: Mustang (2015)
6.    Marielle Heiller: The Diary of a Teenage Girl (2015)
7.    Rebecca Miller: Maggie’s Plan (2015)
8.    Julie Delpy: Lolo (2015)
9.    Laura Poitras: Citizenfour (2014)
10.  Jane Campion: Top of the Lake (TV-sarja 2013–2017)
11.  Sally Potter: Ginger & Rosa (2012)
12.  Zaida Bergroth: Hyvä poika (2011)
13.  Sarah Polley: Take This Waltz (2011)
14.  Lynne Ramsay: Poikani Kevin (2011)
15.  Andrea Arnold: Fish Tank (2009)
16.  Marjane Satrapi: Persepolis (2007)
17.  Catherine Hardwicke: Thirteen (2003)
18.  Susanne Bier: Häiden jälkeen (2007)
19.  Lisa Aschan: Apinatytöt (2011)
20.  Lucile Hadžihalilović: Innocence (2004)

Kulttuuri Leffat ja sarjat Ajattelin tänään