Mikä olisi pahinta, mitä voisi kuvitella? Tällaista kammotuslistaa tuskin kannata liikaa mielessään pyöritellä, mutta elinkautinen rikoksesta, jota ei ole tehnyt, ansainnee kohtalaisen korkean sijoituksen.

Huomionarvoisia sarjoja tuntuu nyt (onneksi) löytyvän yksi jos toinenkin, mutta HBO:n The Night Of onnistuu tekemään erityisen vaikutuksen. Ensimmäinen jakso koukuttaa vahvasti, seuraavat yllättävät, kauhistuttavat ja vähän masentavat, loppu palauttaa maan pinnalle. Onnellista loppuratkaisua (oikeus)murhan äärellä on turha odottaa, sen jo tietää, mutta vähintäänkin toivonripausta on pakko mielessään anoa.

The Night Of lähtee liikkeelle tapahtumasarjasta, jossa jokainen valinta on väärä, jokainen yksityiskohta mahdollinen raskauttava todiste. Yöstä, joka on aluksi päiväuni ja lopulta painajainen, josta ei niin vain herätä. Matkan varrella sosiaalirealistinen rikosmysteeri muuttuu tiukaksi oikeussali- ja vankiladraamaksi, Langalla Kylmäksi ringiksi.

Näyttelijät John Turturro etunenässä ovat ihailtavan uskottavia osasia roturistiriitojen repimää, vainoharhaista ja kyynistä 9/11:n jälkeistä Amerikkaa ja oikeuslaitosta, jossa väsymättömät (tai välillä hyvinkin väsyneet) kehäraakit tekevät parhaansa byrokratian rattaiden jauhaessa uusia juttunumeroita arkistoon.

Kertojien luotettavuutta on matkan varrella syytä epäillä, mutta toisaalta jo alkumetreillä käy selväksi kuinka vähän totuudella lopulta on merkitystä. Riittää, että epäilyksen siemen on kylvetty. Riittää, että on hyvä tarina. Riittää, että on se ehkä.