Syysrakkautta eli R&A:n leffatäkyt
Syksy on ainakin helsinkiläisen elokuvanystävän parasta aikaa, kuten Pikkuseikkoja-blogikin kauden tärpeissään taannoin mainitsi. Viimeistä kauttaan Eerikinkadun Orionissa viettävän elokuva-arkiston syysohjelmiston lisäksi pimenevän vuodenajan johtotähti on tietenkin Rakkautta & Anarkiaa.
Elokuvia on jälleen tarjolla parisen sataa, joten vaikeiden valintojen äärellä väistämättä ollaan. Tässä muutama leffatärppi, joihin itse yritän ehtiä, ja jotka eivät tiettävästi ainakaan tällä haavaa ole tulossa teatterilevitykseen. Kiinnostavia ennakkoensi-iltojakin festareilla toki riittää: ohjelmistossa ovat mm. Eero Milonoffin tähdittämä ruotsalaisfantasia Raja, Idan ohjanneen Paweł Pawlikowskin Cold War sekä takuuvarma indiehitti The Miseducation of Cameron Post.
Lars von Trier: The House that Jack Built
En tiedä pitäisikö jostakin masennuksen syövereistä moraalista pahennusta herättäneen sarjamurhaajatarinansa valkokankaalle ruoskineen von Trierin uutuutta suositella vai päinvastoin. Itse päätin antaa uteliaisuudelle vallan ja Trierille mahdollisuuden, mutta jokainen tehköön omat päätöksensä.
Małgorzata Szumowska: Mug
Kiinnostavan puolaisohjaajan kiehtovan kummallisia sävyjä saanut Body teki vaikutuksen jokunen vuosi sitten Sodankylän elokuvajuhlilla. Puolalaisen pikkukylän ainoan hevarin ympärille kietoutuva Mug tuntuu sekin ammentavan aineksia maan katolilaisesta ilmapiiristä.
Susanna Nicchiarelli: Nico, 1988
Italialaisohjaajan elokuva ajattelee uusiksi Warholin ja muiden 60-luvun miestaiteilijoiden kautta usein määritellyn Nicon ja sukeltaa artistin myöhäisempiin vuosiin ilman ylimääräistä glamouria. Nico (ja Warhol) ovat muuten tänä syksynä tapetilla myös Orionissa.
Panos Cosmatos: Mandy
Nicolas Cagen kenties häröimmän roolisuorituksen to date kannattelema Mandy on näyttävän hurmeista nykypäivän giallo-kauhua 80-luvun syntikkaviboilla ja kieli poskessa -asenteella höystettynä. Tai jotain sellaista ainakin kuvittelen.
Adina Pintilie: Touch Me Not
Puolidokumentaarinen Touch Me Not ei takuulla ollut ennakkosuosikki Berlinalen Kultaisen karhun voittajaksi, ja ilmeisesti mielipiteet ovat muutenkin jakautuneet rajusti. Seksuaalisuuden ja intiimiyden rajoja esseemaisella otteella käsittelevä elokuva on ainakin aiheensa puolesta kiinnostava, mutta ehkä myös rankka. Jokainen muodostakoon jälleen oman mielipiteensä.
Rakkautta & Anarkiaa 20.–30.9.2018
Nappasin aikoinaan Gillian Flynnin Sharp Objects -dekkarin matkaseuraksi, kärvistelin lentokoneessa lukiessani ja mietin, että tästäpä tulisi todella kylmäävä elokuva. Juuri sellainen, jonka ällöttävän painostava tunnelma syntyy pikkukaupungin näennäisen ystävällisyyden ja pinnan alla jatkuvasti kuplivan väkivallan välisestä jännitteestä.