Hairahdu sohvalle
Tämän viikon kuohuttavin TV-juttu on tietysti maanantaina käynnistynyt True Detective 2 ja sen laihanlaiset mahdollisuudet lunastaa Matthew McConaugheyn ja Woody Harrelsonin korkeuksiin hilaamia odotuksia. Sillä välillä kun annan uusille tosietsiville mahdollisuuden, vinkkaan toisesta, kesäiseen bingekatseluun passelisti sopivasta sarjasta. Suomalaisten kansallinen velvollisuus on tietenkin nauttia ulkoilmasta vuoden jokainen plussa-asteille yltävä hetki, mutta jos silti satut jossain vaiheessa hairahtumaan Netflixin äärelle, kurkkaa uusi Sense8.
Matrix-Wachowskien sekä Babylon 5:n luoneen J. Michael Straczynskin kehittelemä sarja kertoo eri puolilla maailmaa asuvista ihmisistä, joille yhtäkkiä kehittyy kyky aistia toisensa ja kommunikoida keskenään eräänlaisen telepatian avulla. Käyttää toistensa kykyjä ja kieliä, jopa. Tietenkin heitä myös uhkaa jokin tuntematon taho. Wachowskien viimeisin leffaprojekti, melko suureellista maailmanselitystä maalaillut Pilvikartasto antaa ehkä vähän vihiä sarjan sävystä. Viitisen jaksoa katsottuani en vieläkään ihan tiedä mihin sarja on menossa, vai onko mihinkään, mutta jotain kovin vetoavaa tässä on.
Päähenkilöt ovat kenties aavistuksen kliseisiä ja puhuvat joka maailmankolkassa englantia, mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin. Korealainen bisnesnainen kärvistelee perheyrityksessä veljensä varjossa, intialainen lääkäri on naimassa unelmavävyn, jota ei rakasta, meksikolainen telenovelanäyttelijä yrittää ylläpitää machoa julkisuuskuvaansa ja afrikkalainen bussikuski päättää joka päivä, että tänään on hyvä päivä – vaikka niissä edellisissä harvemmin on ollut hurraamista. Ja niin edelleen. Kiinnostava hahmo kenties Lana Wachowskin omasta taustastakin johtuen on myös sukupuoltaan korjannut sanfranciscolainen lesboaktivisti, johon kohdistuva vaino nousee alussa sarjan keskiöön.
Babylon vitosista ynnä muista en osaa sanoa yhtikäs mitään, mutta jos tykkäsit esimerkiksi brittisarja Misfitsistä, veikkaan että Sense8 saattaisi upota. Lostiinkin löytyy yhtymäkohtia, näyttelijä Daveen Andrewsista lähtien. Bonuksena vielä pienehkön, mutta tehokkaan roolin tekevä Daryl Hannah.
Seuraa toivepostaus eli raportti Sodankylän elokuvajuhlilta. Kutsuttakoon tätä myös festarineitsyen vinkkilistaksi, kaikille kaltaisilleni epäröijille. Midnight Sun Film Festival eli Sosankylän elokuvajuhlat eli Sodis on nimittäin juuri niitä tapahtumia, joihin on pitänyt päästä jo pitkään. Jotenkin ei vain ole saanut aikaiseksi, kun se on niin kaukanakin, kavereista ei ole lähtijöiksi eikä töistä saa vapaata ja niin edelleen. Ja kaukanahan se on! Rohkea voi toki yrittää vaikka liftata, mutta voin paljastaa, että yli kolmekymppisenä kermapehvana olen kauan sitten ylittänyt tuon(kin) henkisen rajan.