Peto sisälläni
Kiinnostavia asioita Beasts of No Nation -elokuvasta:
- Sen on ohjannut mm. True Detectiven ykköskaudesta vastannut Cary Joji Fukunaga
- Siinä nähdään karismaattinen Idris Elba, josta on povattu uutta James Bondiakin
- Elokuva julkaistaan perinteisen leffateatterilevityksen sijaan suoraan Netflixissä
Vanhakantaisena puristina tykkään, että elokuvateatteri on ensisijaisesti oikea paikka katsoa elokuvia. Mutta toisaalta, mikä tahansa tapa rahoittaa ja levittää lisää laatuelokuvaa on fine by me. Ja sellaisena Netflixin tuottamaa Beasts of No Nationia voinee pitää. Aihe ei ainakaan ole helpoimmasta tai kaupallisimmasta päästä: elokuva kertoo todentuntuisella otteella yhden afrikkalaisen lapsisotilaan tarinan.
Paikkaa tai aikaa ei sen kummemmin täsmennettä. Sotilaallisten selkkausten jälkeen perheettömäksi jäävä Agu joutuu kapinallisarmeijan hampaisiin ja päätyy sisällissodan pelinappulaksi väkivaltaisuuksiin, joiden taustoja aikuisetkaan eivät oikein tunnu ymmärtävän. Hän pahoinpitelee ja joutuu pahoinpidellyksi, toisaalta ystävystyykin. Kaipaa vanhempiaan ja pohtii, saako koskaan enää elää lapsen elämää. Lopussa Agu tietää itsekin, että jokin peruuttamaton raja on ylitetty, mutta ei kaikki toivotonta ole.
Elban kapinalliskenraali on Agun ohella elokuvan keskeisin hahmo, ja aika hurja sellainen. Hurjaa on tietysti myös se, että tällaista tapahtuu oikeasti, tälläkin hetkellä. Ala-asteikäiselle rynnäkkökivääri käteen ja huumetta huuleen, jos ei hermo muuten kestä. Elokuvana Beast of No Nationilla on vaikuttavat hetkensä, mutta jotain jäin silti kaipaamaan. Kenties henkilöhahmot voisivat olla kokonaisempia, kenties jutussa on hitunen opetuselokuvamaisen humanitäärisen projektin sivumakua. En tiedä, mutta lisää tämä jälleen ymmärrystä maailmasta. Ei tosin ehkä parempaan suuntaan.