Rakkauden rajamailla
Herin ensimmäiset hetket herättävät vahvoja Sofia Coppola ja Lost in Translation -mielleyhtymiä. Sehän ei sinänsä ole huono juttu, ja jotain samaa elokuvissa temaattisesti onkin – urbaanista eksyneisyydestä kohtaamisen kaipuuseen. Spike Jonze maalaa kuitenkin lähitulevaisuuteen sijoittuvan pehmoscifinsä omilla, tyylitajuisilla sävyillään. Elokuvassa ollaan jonkinlaisessa nettiajan kulminaatiopisteessä, otollisen tai näkökulmasta riippuen hermostuttavan lähellä nykytodellisuutta. Tyylikkäät kaupunkilaiset kokevat kukin maailman oman pienen ruutunsa kautta, ja fyysiselle kanssakäymiselle on entistä vähemmän tilausta.
Herin yhteiskunnassa kirjeiden kirjoittaminen on ostopalveluna suoritettavaa retroilua, virtuaalinen viihdeteollisuus entistä kekseliäämpää sekä nettideittailu ja etäseksi yhä arkipäiväisempää. Ja kummallisempaa. Uusi, omat tavat ja mieltymykset täydellisesti tunteva käyttöjärjestelmä helpottaa elämää, mutta täyttää kenties myös muita tarpeita. Jo Apple ID:n luominen tuntuu minusta turhan tungettelevalta, mutta Herin personoitu käyttis lähtee liikkeelle kysymällä suoraan äitisuhteesta.
Vähemmän romanttisista rooleista tunnettu Joaquin Phoenix on yllättävän hyvä herkän rakkaudennälkäisenä Theodorena, joka löytää nopeasti oman tietoisuuden kasvattavasta Samantha-käyttöjärjestelmästä sielunkumppaninsa. Scarlett Johanssonin hunajainen ääni toimii sekin hyvin vastanäyttelijänä. Elokuvan asetelmakaan ei loppujen lopuksi ole niin kummallinen kuin voisi kuvitella ja saa kierroksia mielenkiintoisista kysymyksistä tekoälyn ja ihmisen välisistä eroista sekä rakkauden eri muodoista. Voiko kone tuntea ja omata persoonallisuuden? Tarvitaanko romanttiseen rakkauteen fyysinen ulottuvuus? Entä voiko tekoäly kasvaa älykkäämmäksi kuin luojansa?
Jonzen pitkä musiikkivideotausta näkyy elokuvan vahvassa visuaalisuudessa ja tyylitellyissä yksityiskohdissa. Elokuvaa kannattelevan Theodoren voimakkaan punaiset paidat erottuvat utuisen pastellisista ruskeista ja sinisistä kuin sykkivä sydän, ja puvustuksesta voi poimia tyylivinkkejä kalapuikkoviiksistä omituisiin pappahousuhin. Tyylikkään pinnan takana Her on onneksi myös tarinankerronnallisesti melko eheä kokonaisuus, ja saa lähtökohdiltaan vähän falskilta vaikuttavan tarinan tuntumaan uskottavalta. Sekä koskettavalta. Ihanaa elokuvassa on myös eteerisen lämminhenkisen tunnelman luova soundtrack, jota ovat olleet luomassa Arcade Fire ja Yeah Yeah Yeahsin Karen O.