Ruotoihin asti perattu

the-square.jpgRuotsalaisohjaaja Ruben Östlund on kyllä pirun taitava ja samalla varsinainen julmuri. Viime vuosien puhuttelevimpiin Pohjoismaisiin elokuviin kuuluva Turisti perkasi ruotoihin asti terveelle itsepetokselle rakentuvan keskiluokkaisen mieheyden, perheen ja parisuhteen. Myös aiemmin syksyllä R&A:ssä nähty ja tänään ensi-iltansa saanut The Square perustuu hyväosaisen valkoisen heteromiehen kujanjuoksuun ja uhkaavasti liitoksissaan natiseviin kulisseihin, joihin nykytaiteen elitistisen hyhmäinen maailma tarjoaa mukavasti tarttumapintaa.

Kaksi ja puolituntinen The Square on isompi ja lonkeroisempi teos kuin vaikkapa Turisti, ja toisiinsa paremmin tai huonommin liittyviä juonteita riittää varastetusta puhelimesta oudon kiihottavaan tv-reportteriin (ihana Elisabeth Moss) sekä silmäätekeviä pahoinpitelevään performanssitaiteilijaan. Samalla menetetään jotain vereslihaisista tehoista, mutta osuvan satiirin Östlund toki osaa.

The Square lienee erityisen hauska, jos on joskus työskennellyt markkinoinnin maailmassa tai tuntee tarkemmin nykytaidekenttää, mutta modernin mieheyden lisäksi kenties kipeimmin tökitään ruotsalaista tasa-arvoisen ja suvaitsevaisen keskustelukulttuurin ihannetta, tai ainakin siihen liittyviä tekopyhyyksiä. Naurattaahan se, kun yleisö suvaitsee päättäväisen ymmärtäväisesti lehdistötilaisuuden keskeyttäviä tourette-törkyhuutoja tai se, kun tolerantti museonjohtaja ei halua myöntää pelkäävänsä nousta lähiöhoodeilla autosta. Onhan se koomista, kun siivojaa tärvelee vahingossa roskakasaa muistuttavan teoksen ja huvittavaa, kun sivistyneet kutsuvieraat yrittävät rynniä vaivihkaisesti ilmaiseen buffapöytään. Aika monesti nauru juuttuu kuitenkin kurkkuun, ja Östlund peilaa tarkemmin kuin välttämättä välittäisi katsoa.

Nimensä Cannessakin palkittu The Square saa kuvitteellisesta ja ilmeisen vaikeasti markkinoitavasta teoksesta, eräänlaisesta luottamuksen ruudusta. Elokuvan hengessä voi pelata myös pientä ajatusleikkiä siitä, kumman luukun luo itse astelisi: ”luotan ihmisiin” vai ”en luota ihmisiin”. Entäs sen jälkeen, jos kännykkä ja muu omaisuus pyydettäisiin jättämään valvomatta ovelle. Niinpä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *