Se aika kuu… vuodesta

Tässä sitä taas ollaan, ihmettelemässä miten on mahdollista että yksi vuosi lähenee jälleen loppuaan. Elämän kiertokulussahan se tarkoittaa ennen kaikkea yhtä asiaa: pohdinnan ja tilinteon hetkeä. Eli toisin sanoen listauksia vuoden parhaista ihanmistätahansa. Sanottakoon, että en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, onko 2014 ollut se kaikkien häikäisevin leffavuosi, mutta näillä mennään, kuten eräälläkin työpaikalla on kovin usein tapana tokaista.

Viime vuoden Oscar-voittaja 12 Years a Slave kiilasi Suomessa täpärästi tämän vuoden leffojen joukkoon, ja löytyykin Hesarin elokuvakriitikoiden listalta esimerkiksi Gone Girlin, Interstellarin, Inside Llewyn Davisin, Snowpiercerin (kröhöm!?!),  American Hustlen (öh?), Clouds of Sils Marian sekä Boyhoodin rinnalta. Linklaterin herkkupalaa onkin vaikea olla nostamatta vuoden elokuvaelämysten joukkoon, ja yllättävän yksimielisesti se löytyykin ykköspallilta melkeinpä listalta kuin listalta.

Sight&Soundin katsauksesta löytyy Boyhoodin kera paljon meillä festarilevitykseen jos sinnekään ehtinyttä, mutta myös Grand Budapest Hotel, The Wolf of Wallstreet sekä Orionin kuukauden elokuvanakin pyörinyt Ida. Universaalisti ihailtuja ovat myös R&A-suosikki Whiplash, Mike Leighin Mr. Turner, Snowden-dokkari Citizenfour ja Alejandro Iñárritun Birdman, joista suurin osa tulee meilläkin piakkoin ensi-iltaan.

Omalla listallani olisi Boyhoodin lisäksi ehdottomasti myös Kaksi päivää, yksi yö, joka käsittämättömästi puuttuu kaikkien Hesarin kriitikoiden listalta. Suuri kauneus ja Clouds of Sils Mariakin ehkä. 12 Years a Slaven tavoin tammikuussa Suomen-ensi-iltansa saanut Dallas Buyers Club voisi sekin sieltä löytyä, ja kenties vielä tunnelmapalana ansioitunut Only Lovers Left Alivekin. Mitä mieltä, hyvä vai huono elokuvavuosi, hot or not?