Seksi ja ysäri

Seuraa paljastus. Olen nimittäin näinä nihkeän unettomina kesäöinä tiiraillut pitkästä aikaa niitä, nimittäin telkkarinkin puolellakin taas uudelleen käytiin pyörähtäneen Sinkkiksen varhaisia jaksoja. Toisaalta mitäpä sitä häpeämään, sillä kyllä vain, esimerkiksi sarjan ykköskausi on kaikessa kuluneisuudessaankin mainio. Dialogi on hauskaa, hahmot topakoita ja homma siinä mielessä sopivan kotikutoista, että muotiluomuksilla ja Samanthan seksiseikkailuilla revitellään vielä astetta hillitymmin. Carrien juttelut suoraan kameralle ovat ehkä vähän kömpelöitä, mutta niin ikään leikkuriin joutuneista hulvattomista katugallupeista tykkään.

Ennen kaikkea 16 vuotta sitten (uskokaa tai älkää) ensiesityksensä saanut Sinkkuelämää on niin valloittavan ysäri, että pakkohan sitä on rakastaa.  Ne jakkupuvut, spagettiolkaimet, hupsut ponnarit ja cosmo-cocktailit. Aww! Ravintoloissa röökaaminen, lehtien seuranhakuilmoitukset, kännykättömyys ja yleisöpuhelimet. Huhhuh! Urapulmia ja loputonta parisuhteiden vatvontaa: kyllä, päämäärätöntä piiloahdistuneisuutta vaikkapa Girlsin tapaan: ei ollenkaan. Sitä paitsi, sarjoja tyttöjen välisestä ystävyydestä ei voi koskaan olla liikaa. Ei vaikka samalla tosiaan tulisikin maininneeksi ne kolmisensataa brändiä Voguesta Manolo Blahnikiin.