Sukupolvikokemuksia

Vuosisadan naiset (20th Century Women) meinasi sujahtaa takavasemmalta huomiotta ohi, kunnes juuri löysän viikonlopun korvilla bongasin Helmin mainion blogitekstin. 70-luvun lopulle Kalifornian ikuiseen kesään sijoittuva pienimutoinen kasvutarina saattaa jotenkin tasaisen keskitien elokuvana jäädä varjoon muiltakin, pääosien ihanista naisista eli Anette Beningistä, Greta Gerwigista ja Elle Fanningista huolimatta.

Dokumenttielokuvista indie-dramedian pariin koukannut ohjaaja Mike Mills on ihmissuhdekiemuroiden lisäksi selvästi viehättynyt sukupolvikokemuksista: kuilusta lasten ja vanhempien välillä, kansakuntia määrittävistä historiantapahtumista ja populäärikulttuurin ikonisista hetkistä. Vuosisadan naisissa tematiikan paljastaa jo nimikin. Boheemin sivistyneen yksinhuoltajaäidin (aina hyvä Bening) sekä aikuisuuden kynnyksellä kipuilevan pojan (loistava Lucas Jade Zumann) talossa, elämässä ja välillä sängyissäkin pyörivät myös naapurin teinityttö (Fanning), kolmikymppinen valokuvaaja (Gerwig) sekä hippiaatteeseen vihkiytynyt handyman (Billy Crudup).

Elämän, suhteiden ja seksuaalisuuden kipukohtia hellästi painelevaan elokuvaan on ripoteltu mainioita biisejä sekä pieniä helmiä, kuten sukupolvien kohtaaminen punk-klubilla, kuukautiskeskustelu illallisella sekä äidin ja pojan myötähäpeää herättävät kasvatushetket. Jo teini-ikäisten poikien käsirysyksi yltyvä tappelun klitoraalisesta stimulaatiosta (!) riittänee antamaan anteeksi pienen epätasaisuuden ja ylipitkäksi venähtäneen keston. Preach it, kiddo. Eikun Talking Heads levylautaselle ja feministisistä klassikkoteoksista pölyjä puhaltamaan.