
Viimeisellä rannalla
Sotaelokuvat ovat vähän kuin westernit: eivät varsinaisesti suosikkigenreäni, mutta parhaimmillaan alkukantaisen vaikuttavia. Esimerkiksi Christopher Nolanin Dunkirk. Lavealla pensselillä maalattua ison rahan taisteluelokuvaa, joka onnistuu jotenkin olemaan yhtä aikaa karun minimalistinen ja laskelmoivan yltiöpateettinen. Dunkirkin tuuliselle, vihollisten saartamalle rantakaistaleelle sijoittuvassa elokuvassa puhutaan vähän ja niin sanotuista päähenkilöistä tiedetään vieläkin vähemmän. Ei koskettavia taustatarinoita urhoollista tai kenties […]