Tyttö sinä olet tavara

Top of the Lake -sarjan ensimmäisestä kaudesta puhuttiin mielestäni suhteellisen vähän, mutta tuore kakkoskausi China Girl tuntuu olevan nyt kaikkien huulilla. Jotain erityistä Jane Campionin kerronnassa ja sarjan tunnelmassa onkin. Periaatteessa Top of the Lakea voi lukea poliisisarjana tai rikosmysteerinä, mutta jutun todellinen juju on jossain muualla. Lähimmäksi vastaavaa pääsee ehkä True Detective, ja huikea Elisabeth Moss on vähintään yhtä iso osa Laken lumoa kuin Matthew McConaugheyn eksentrinen etsivä Detectiven ykköskaudella.

Ensimmäisessä Top of the Lake -tarinassa isoa roolia näytteli Uuden-Seelannin sinisävyinen luonto, minkä hiljaista lumoa jää Sydneyn kaupunkiympäristössä kaipaamaan. Mikään matkailumainos sarja ei kuitenkaan ollut, vaan Uuden-Seelannin maaseutu näyttäytyi lähinnä sisäänpäin lämpiävänä, rujona ja seksistisenä takapajulana. China Girl näyttää myös Australian pimeän puolen aasialaisten tyttöjen ihmiskaupan keskuksena ja poliisivoimat junttimaisen äijäkulttuurin tyyssijana. Kammottava on myös incel-henkisten nuorten miesten bordellisuosituksia jakava kahvilapiiri.

Aihe tekee China Girlistä raskaan katsoa, ja ylipäätään tuntuu, että naisiin kohdistuvan väkivallan näyttämiseen ja sen uhalla mehusteluun on viime aikoina fiktiossa tuskastunut ja herkistynyt yhä enemmän. En ole vielä varma mitä mieltä kaudesta tässä(kään) suhteessa pitäisi olla. Kakkoskauden myötä kuitenkin viimeistään terävöityy, että misogynistinen väkivalta niin rakenteellisella kuin henkilökohtaisellakin tasolla on Top of the Laken sekä Mossin näyttelemän Robin Griffinin ytimessä. En tiedä onko rauhaa edelleenkään näköpiirissä, mutta paljon tiivistyy Mossin herkkyyttä ja sisuuntunutta voimaa usein samanaikaisesti ilmentävään olemukseen. Ja Mossin näyttelijäntyötä katselee aina mielellään, maisemista riippumatta.