Tyttöjen juttuja

”I don’t want to freak you out, but I think I may be the voice of my generation. Or at least a voice of a generation.”

Girlsin Hannah Horwathista ei ihan vielä voi sanoa samaa, mutta lahjakas Lena Dunham totisesti on sukupolvensa ääni. Tai vähintäänkin jonkin sukupolven yksi ääni. Kypsässä 27-vuoden iässä Dunham on ehtinyt muun muassa ohjata elokuvadebyyttinsä, julkaista esseeteoksen ja napata muutaman Golden Globe -palkinnon luomistaan Tytsyistä. Ei paha!

Kolmanteen kauteensa ehtinyt Girls on yksi herkullisimmista (ja vaivaannuttavimmista) tv-herkuista naismuistiin. Absurdista komediasta draaman sävyihin vapaasti rönsyilevä sarja ei ainakaan toistaisesi ole jäänyt formaattinsa vangiksi, vaan uskaltaa oudostuttaa. Girls onnistuu yllättämään, vaikka ennakkoasetelma on kovinkin tuttu: parikymppisen luovan luokan kipuilua saati sitten naisporukan parisuhdepulmia New Yorkissa on nähty ennenkin. Nolot seksikokeilut, epäkypsät ihmissuhteet, kamalat duunit sekä Hannahin ja kumppanien epämääräinen haahuilu tuntuvat samaistuttavilta, vaikka välillä tekisi kyllä mieli vähän neuvoa. Jotakin valtavirtamedian naiskuvan kapeudesta kertoo lisäksi se, että Dunhamin Hannahin lukuisat alastonkohtaukset ovat aiheuttaneet runsain mitoin kulmakarvojen kohottelua. Tavallisia naisvartaloita ei ruudussa kerta kaikkiaan näy, ainakaan eroottisessa kontekstissa. Useammallekin Dunhamille olisi tilausta.

Maanantaina HBO Nordicilla starttaavassa kolmoskaudessa Hannah on ainakin löytänyt uuden yhteyden on/off-poikkis Adamiin, joka lienee television kaksijakoisimpia könsikkäitä. Skitsofreninen taistelu herttaisen vilpittömyyden ja julkean härskiyden välillä jatkukoon.