Ruuhkassa

Ensimmäinen postaus. Olen miettinyt blogin kirjoittamista pitkään, mistä kirjoittaisin, kannattaako se. Enhän saa toivomaani reaktiota muuallakaan somessa, niin miten sitten blogissa. Päätin kuitenkin jättää ylianalysoinnin sikseen, ja kirjottaa mitä mielessä pyörii, ilman mitään paineita.

Olen Laura, kahden pienen lapsen äiti, avopuoliso. Tätä kai kutsutaan ruuhkavuosiksi. On lapset, pian taas on työt, haen kouluun opiskelmaan, auto pitäisi hommata. Arjen pitäisi mennä sujuvasti, on se melkoista opettelua vieläkin. Lapset on pian 2- vuotiaita, joka päivä opitaan jotain uutta, puolin ja toisin.

Tämän kaiken keskellä yritän pitää kiinni asioista joista nautin, mikä on vaikeaa välillä. Olen pienestä pitäen piirtänyt, maalannut ja kirjoittanut. Nyt muutaman vuoden sisällä olen alkanut enemmän kuvaamaan luontoa. Nautin kävelystä luonnon keskellä, kaikki on niin kaunista, joten miksi en yrittäisi tallentaa näkemystäni. Toivoisinkin enemmän palautetta kuvistani. Mitä tunteita ne herättää muissa? Onnistunko välittämään tunnetta joka itselläni on mielessä, kuvan kautta.

Tätä tunnetta en osaa selittää. Tähän tahtoisin vain sukeltaa, käydä makuulle. Odotan kevättä ja kesää kovin. Lasten kanssa opettelemme jo kävelyä luonnossa ja ihmisten seassa. Kesäiset metsäretket yhdessä on edessä, en malta odottaa 🙂

Kerro jos kuva saa jonkun tunteen nousemaan pintaan, odotan sitä.

Terveisin, Laura.