Kumppanin ystävät

Rakkaallani on pienehkö ja erittäin tiivis ystäväpiiri. Miehen kavereita hilluu välillä täällä kotonamme ja usein mies viettää pidempiäkin aikoja kavereidensa luona. Ystävät ovat siis tärkeässä osassa kumppanini elämässä. Hienoa!

Miehen ystävät ovat ongelma vain minulle. Tai eivät he ihmisinä ole minulle minkäänlainen ongelma vaan se mitä he edustavat – kaiken kestävää ystävyyttä ja hauskanpitoa. Ennen kävin melko useinkin illanvietoissa sun muissa, missä näitä mieheni kavereita sitten oli runsaammin. Aina koin olevani tervetullut ja olen ihan hyvissä väleissä kaikkien noiden ihmisten kanssa.

Jaa mikä se ongelma sitten on? Ahdistun siitä, että vietän aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat ystäviä vain toiselle meistä. Minulle he ovat vain kavereita, tai vielä pahempaa – kavereita mieheni kautta hieman olosuhteiden pakosta. Ahdistun siitä, että vietän aikaa ihmisten kanssa ja seurassa, joille en kuitenkaan voi koskaan purkaa omia ajatuksiani pintaa syvemmältä. Ahdistuin sellaisesta pintapuolisesta kanssakäymisestä.

Mikä sitten estää ystävystymästä näiden ihmisten kanssa? Pelko siitä, että joskus eroamme miehen kanssa. Jos niin joskus käy, menetän mieheni lisäksi myös nuo uudet ystävät. Joku voi argumentoida, että aikuiset ihmiset kyllä pystyvät luovimaan tällaisissa tilanteissa, mutta brutaali totuus kuitenkin on, että usein ihmiset valitsevat puolensa. Ja vaikka eivät valitsisikaan niin mieheni on se, jonka kaikki porukassa ovat tunteneet ihan lapsuudesta asti. Minut vain joitain vuosia.

Kevään ja kesän aikana olen järjestään kieltäytynyt kaikista tuon kaveriporukan yhteismenoista ja kissanristiäisistä. Helpompi jäädä pois ja olla kyselemättä mitä tapahtui. Näin kirjoitettuna kuulostaa kyllä ihan skitsolta, mutta jostain kumman syystä aivot silti järkeilee asian juurikin näin.

Aloitin muuten uuden harrastuksen. En edes ajattele uusiin ihmisiin tutustumista vaan ainoastaan itseni haastamista. Ainakin on elämässä uudenlaista sisältöä vanhojen vellovien murheiden tilalle tai päälle. Ja se saattaa jo mullistaa elämää, edes vähäsen.