Kipu pitää tuntea

“That’s the thing about pain. It demands to be felt.”

Katsoin juuri Tähtiin kirjoitettu virhe -leffan. Aivan huikea ja huikean surullinen elokuva. Hyvä ja kamala yhtä aikaa.

Tuo lause jäi vellomaan mieleen. Kipu vaatii tulla tunnetuksi. Itse vasta opettelen hyväksymään tämän seikan.

Fyysinen kipu helpottaa kun sen antaa tulla. Kun sitä ei pidättele, se yleensä vyöryy yli nopeasti. Nopeammin kuin sitä pidätellessä. Miksi en siis anna henkisen kivun vain tulla?

Tämä yksinäisyyshomma on saanut sielun niin vereslihalle, että suojelen sisintäni viimeiseen asti uusilta kivuilta. En käsittele vanhoja asioita kunnolla mielessäni, enkä varsinkaan uusia. Ehkä voisin hyväksyä tämän elämäntilanteen ja elämän paremmin jos vain käsittelisin kunnolla kaikki pettymykset. Antaisin niiden negatiivisten tunteiden tulla ja hyväksyisin sen, että sattuu. Mutta miten päästää sisältä päin vellovaa kipua täyttämään koko kehon? Ehkä katkeruus syntyy juuri tästä.