Sosiaalinen väsymys
En jaksais enää kertaakaan kuulla vieressä istuvien muisteloita siitä miten hauskaa taas oli viikonloppuna tai milloin tahansa.
En jaksais töiden jälkeen kotiin päästyäni nähdä enää yhtäkään ihmistä.
En jaksais aina olla ihmisten keskellä harrastamassa ilman että kukaan tsemppaa mua edes joskus.
En jaksais kahvipöydässä kyselyitä viikonlopusta, kun en kuitenkaan ole tehnyt mitään enkä kenenkään kanssa.
En jaksais nähdä enää yhtäkään kertaa kumppania pitämässä hauskaa kavereidensa kanssa.
En jaksais että aina pitäis avautua joko kumppanille tai äidille. Ei nekään voi millään aina jaksaa kuunnella.
En jaksais, että mulla on salaisuuksia joita en voi jakaa kellekään.
En jaksais miettiä aina niin tarkkaan kenelle voi puhua ja mitä ja mitä sosiaalista koodistoa milloinkin rikon.
En jaksais viettää viikonloppuja itkemällä siks että olo on niin yksinäinen.
En jaksais sitä, että ihmisenä elämiseen kuuluu pakollinen sosiaalinen osuus.
En jaksais joka päivä miettiä näitä samoja juttuja.