Ystävänpäivä

Tarvitseeko edes sanoa? Kysymättäkin tietää, että yksinäiselle ystävänpäivä on pahinta kuviteltavissa olevaa kidutusta. Tänään luulen useimpien yksinäisten jäävän suosiolla omiin kammioihinsa, ja siellä vietän minäkin oman iltani.

Itse olen aina pitänyt ystävänpäivää nimenomaan ystävien päivänä. Toki amerikkalainen rakkauden juhlakin tuntuu ajatuksen tasolla hienolta, mutta minulle 14.2. ei ole sitä koskaan tarkoittanut. Siksi tämä päivä tuntuukin niin vaikealta. Koko yhteiskunta ja maailma alleviivaa sitä, että millaista on olla haluttu ja jonkun uskottu, ja millaista on olla tuon janan vastakkaisella puolella.

Liityin jokin aika sitten erääseen kaveriryhmään Facebookissa. Sielläkin vain tuntuu olevan jo valmiiksi muodostunut ydin, johon on vaikea päästä mukaan ja sisälle. Yritän ja yritän, mutta epäonnistun. Enkä kuitenkaan osaa olla yrittämättäkään.

Kaikki te keillä rakas ystävä tai kaveri tai useita tovereita on, pitäkää heidät lähellä ja arvostakaa heitä. Ette ehkä edes tajua miten etuoikeutetussa asemassa olette.